Irtiotto Vilnassa, keskiössä tunteet – Mikko Kuparinen saa nyt tehdä haluamaansa draamaa
Arvio: Suomalais-liettulainen 2 yötä aamuun on tinkimätön ihmissuhdedraama.
Tulivuoren tuhkapilvi lamauttaa lentoliikenteen. Pariisilaisen arkkitehti Carolinen (Marie-Josée Croze) paluulento Vilnasta perutaan. Kiirettä ei olisikaan, sillä parisuhde on tärviöllä ja kotiin on tylsä palata. Nainen on edellisiltana paennut arkea suomalaisen menestyjätiskijukan (Mikko Nousiainen) ja alkoholin kanssa. Keskustelut jatkuvat kävelyllä ja sviitissä yhä henkilökohtaisemmalla tasolla.
Mikko Kuparisen esikoisohjaus Rakkauden rasvaprosentti oli epäonnistunut romanttinen komedia. Se oli tympeä, ei hauska tai lämmin. Siinä oli pakotetun tilaustyön maku. Toisessa elokuvassaan 2 yötä aamuun Kuparinen tekee sitä, mitä itse haluaa. Suomalaiseksi draamaksi se on kunnianhimoinen. Elokuva on tarkoituksellisesti pienimuotoinen ja novellimainen, siinä puhutaan ainakin kolmea kieltä ja keskipisteessä ovat tunteet.
Ilmeisenä vertailukohteena voisivat olla Richard Linklaterin Rakkautta ennen -elokuvat, mutta tässä kamaridraamassa on vain yksi päähenkilö. Näkökulma on Carolinen, ja Croze on roolissa erinomainen.
Kuparinen palkittiin parhaana ohjaajana Montrealin elokuvajuhlilla, jossa 2 yötä aamuun sai syksyllä maailmanensi-iltansa. Ohjauksessa on elokuvallista osaamista, jota ei televisiodraamaa tekemällä opita. Parantamisen varaa on dialogissa, joka tuntuu kielestä riippumatta hitusen jäykältä, ja loppupuolen emotionaalisessa uskottavuudessa. Kun tarvitaan erotiikkaa tai sähköä, elokuva alkaa tuntua teoreettiselta.
