Kreikka äänestää, Eurooppa odottaa – ”Kaikki vaihtoehdot hankalia”
Suomalaiset asiantuntijat arvioivat, mitä tapahtuu kansanäänestyksen jälkeen.
Kreikan tilanteen kehityskulku on ollut traaginen, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.
”Viime syksynä esimerkiksi EU-komissio ennusti, että Kreikan talous voisi kasvaa melkein kolme prosenttia tänä vuonna. Se olisi ollut yksi nopeimpia kasvuvauhteja koko euroalueella.”
Hänen mielestään Kreikka oli tulossa hitaasti, vaikkakin tuskallisesti, Portugalin ja Irlannin perässä pois pahimmasta kriisistä. Syrizan astuttua valtaan luottamus Kreikan talouteen on heikentynyt selvästi.
”Nyt se on ajautunut tilanteeseen, jossa kokonaistuotanto laskee tänä vuonna, työllisyys heikkenee, työttömyys nousee ja näköala toivosta on kadonnut. Tämä kehitys toteutuu jokseenkin riippumatta siitä, mikä on lopputulos sunnuntaina.”
Jos nyt kreikkalaiset päättävät sanoa kansanäänestyksessä 5. heinäkuuta ”ei” velkojien lainaehdoille, kyseessä on hyppy tuntemattomaan. Kukaan ei osaa ennustaa, mitä sen jälkeen tapahtuu.
”Kreikka ei pysty maksamaan IMF:lle ja EKP:lle lainalyhennyksiään”, Vihriälä pohtii.
Kreikan valtiolla on velkaa yli 300 miljardia euroa.
Ei-skenaariossa EKP ei voisi jatkaa hätärahoitusta tai ainakaan laajentaa sitä. Pikemminkin hätärahoitusta pitäisi supistaa, ellei ottaa kokonaan pois. Se tarkoittaisi, että Kreikan pankkijärjestelmä tai aikakin merkittävä osa siitä olisi pantava selvitystilaan.
”Vaikka tällaisessa tilanteessa joitakin liiketoimia voitaisiin maksaa käteisellä ja ehkä tehdä Kreikan sisällä euromääräisiä tilisiirtoja, valtiolla ei olisi käyttää euroja eläkkeiden ja palkkojen maksuun”, Vihriälä visioi.
”Maksuja varten täytyisi luoda jokin rinnakkainen maksuväline. Ja siitä alkaisi prosessi, jossa Kreikkaan syntyy oma raha euron rinnalle.”
Vihriälän arvion mukaan rinnakkaisvaluutan arvo olisi epäselvä. Se heittelisi ja todennäköisesti menettäisi arvoaan nopeasti.
”En oikein näe, miten sellainen maa voisi pysyä eurojärjestelmän osana.”
Vaikka neuvottelijat ovat vakuutelleet, että lainaehtojen hylkääminen ei tarkoita eroa eurosta, kuvaillussa tilanteessa eroamista todennäköisesti alettaisiin valmistella. Prosessi olisi vaikea ja tekisi vahinkoa Kreikan lisäksi koko euroalueen taloudelle.
”Kukaan ei tiedä, miten eurosta erotaan pysyen EU-jäsenenä.”
Kreikkaa luotsannut Syriza on neuvotellut velkojien kanssa viisi kuukautta. Helppoja ja hyviä vaihtoehtoja ei ole ollut neuvottelupöydällä.
Syriza on luvannut kannattajilleen, että velkojien vaatimalle tiukalle talouskurille tulee loppu. Leikkaukset ovat heikentäneet palkkatasoa, eläkkeitä ja julkisten varojen käyttömahdollisuuksia. Yli neljäsosa työvoimasta on työttöminä ja terveydenhuolto on suuren osan ulottumattomissa. Nyt raha uhkaa loppua kokonaan.
Mutta velkojillakaan ei ole mandaattia neuvotella aivan miten haluaa. Muun muassa IMF:llä ja EKP:lla on toimintaperiaatteensa ja sääntely, joiden puitteissa lainaehdoista voidaan neuvotella.
”Asetelma on ollut hyvin vaikea Tsíprasin hallituksen alkumetreiltä asti, kun he julistivat nämä lainaohjelmat kuolleiksi”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela.
”Euromaiden puitteissa muotoutui siinä vaiheessa hyvin pitäväksi kanta, että Kreikan tukemista voidaan jatkaa ainoastaan siinä tapauksessa, että Kreikka täyttää lainaohjelman ehdot.”
Kreikan hallituksen sisällä on ollut nyt kovaa vääntöä siitä, voidaanko lainaohjelman ehdot hyväksyä.
”Kun lainaohjelman ehtoja ei ollut mahdollisuuksia hyväksyä, niin vedettiin ikään kuin hihasta kansanäänestys.”
Kansanäänestyksen mahdollisuutta on jo aikaisemmin kevään aikana väläytelty.
”Se, että se tuli näin loppumetreillä, oli yllätys.”
Pääministeri Aléxis Tsípras on itse kehottanut äänestämään ”ei” lainaehdoille.
”Kun yksimielisyyttä ei löydy hallituksessa eikä omassa puolueessa, niin kansanäänestys on tullut varaventtiiliksi, jolla voidaan hankkia mandaatti jatkaa valitulla linjalla”, Jokela sanoo.
”Tai sitten ei, jos kansa äänestää kyllä.”
Jos kansa päättää puoltaa lainaehtojen hyväksymistä, hallitus menettäisi luottamuksen, koska suurin osa hallituksesta on vankasti asettunut ei-vaihtoehdon kannalle.
”Kyllä-skenaarion toteutuessa pitäisi muodostaa uusi hallitus”, Juha Jokela sanoo. ”Ja jos sitä ei pystytä muodostamaan nykyisen parlamentin puitteissa, niin sitten pitäisi järjestää uudet vaalit.”
Jokelan mielestä pitäisi muodostaa hallitus, joka pystyisi toimimaan kansanäänestyksen viitoittamalla tiellä: lähteä edistämään pontevasti lainapaketin solmimista. ”Tässä skenaariossa löydetään väliaikainen ratkaisu Kreikan pystyssä pitämiseksi siksi aikaa, että saadaan neuvottelut loppuun.”
Vaikka kreikkalaiset äänestäisivät velkojien ehtojen myötäisesti, tilanne jatkuu kriittisenä, sillä lisärahoitus Kreikalle on haasteellinen monessa euromaassa.
Vesa Vihriälä arvioi, että kyllä-skenaario on helpompi, koska se tarjoaisi mahdollisuuden siihen, että Kreikan valtio saisi rahoitusta selvitäkseen päälle kaatuvista maksuista. Sen jälkeen pankkeja voitaisiin alkaa avata jollain aikavälillä.
”Alkuvaiheessa tämä olisi helpompi tie Kreikalle, mutta on vaikea sanoa, kuinka kestävä tämäkään ratkaisu olisi.”
Vihriälä näkee ongelman siinä, että mikään Kreikan hallitus ei ole ollut sellainen, jonka sanaan olisi voinut luottaa.
”Kun on tehty sopimus, niin siitä ei ole haluttu tai pystytty pitämään kiinni. Erityisesti Syrizan johtama hallitus ei ole sitä tehnyt.”
Syrizalla on liki puolet Kreikan parlamentin paikoista, joten mahdollisessa uudessa hallituksessa olisi Syrizan vahva edustus. Neuvotteluasemassa ei siis tapahtuisi kovinkaan suurta muutosta. Jos uusikaan hallitus ei ole toimintakykyinen, maa ajautuu ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.
”Mutta jos vaikka tulisi uudet vaalit, niin sen jälkeen muodostettavassa uudessakin hallituksessa olisi luultavasti Syrizan vahva edustus”, Vihriälä arvelee. ”Ollaanko vuoden tai kahden päästä siinä tilanteessa, että tehtiinpä mitä tahansa sopimuksia, niin Kreikka ei ole pitänyt niistä kiinni.”
Jokela uskoo, että velkojilta ei lopu kärsivällisyys, vaikka ratkaisuja ei saada heti aikaiseksi.
”Aika pragmaattisesti edetään, koska helppoja vaihtoehtoja ei ole”, hän arvelee. ”Prosessi tulee viemään paljon aikaa, koska isoja kysymyksiä on avoinna.”