Ilman aamenta
Perinnehäissä on yhä vähemmän perinteitä, joita noudattaa.
Jo joutui suvi sellainen, kun hääkahvit juodaan käräjätuomarin, ei papin kanssa. Mielellään elokuussa, ei juhannuksena, toisin kuin kunnollisina kermakakkuaikoina.
Siviilivihkimiset menivät itse asiassa ohi kirkonmenoista niukasti jo viime vuonna – 51 prosenttia pareista vaihtoi sormuksia ilman kirkon siunausta.
Vaikka henkikirjoittajan voi tilata romanttisempaankin paikkaan kuin byroslaaviseen maistraattitoimistoon, kaavan rentoutuminen näkyy vihkiparin pukeutumisessa. Todistajien ei tarvitse raahustaa kymmenmetrisen laahuksen perässä, vaan morsian pystyy kannattelemaan villakangastakkiaan itse.
Hääpukeutuminen arkipäiväistyi jo heti silloin, kun siviilivihkimisistä tuli laillisia vuonna 1917.
Aiemmin säätyläiset olivat verhoutuneet raskaisiin jugend-luomuksiin, joita varten vyötärö hirtettiin kiinteäksi korsetilla. Muodista jääneitä versioita lahjoitettiin talonpojille, jotka vaihtoivat varakkaiden avustuksella mustat säkkimäiset kokomekkonsa valkoisiin.
