Myyntiä, senkin typerys!
Vaalikampanjassa kaikki toistivat vientiä kuin mantraa, kirjoittaa Helena Petäistö.
Economy, stupid! ”Talous, senkin typerys!” oli Bill Clintonin kampanjan kuuluisa iskulause. Mikähän saisi meidät nostamaan myynti-sanan yhtä keskeiseksi? Ei hyväksyttäisi enää sitä, että myynti on jäyhälle suomalaiselle vaikeaa. Myös myynnin ja sosiaaliset taidot voi oppia.
Vaalikampanjassa kaikki toistivat vientiä kuin mantraa. Sitä, että länsivienti pelastaa Suomen. Miten niin, jos myyntiä ei hallita? Paraskin tuote on osattava myydä. Hätäratkaisuna voi rekrytoida myyjät Tanskasta. Vuonna 2013 tavaraviennin määrä henkeä kohti oli Tanskassa 14 717 euroa, meillä se oli 10 242 euroa. Muut Pohjoismaat ovat meitä vuosikymmeniä edellä länsiviennin ja varsinkin kulutustavaraviennin osaamisessa.
Nyt jos koskaan on korkea aika ottaa härkää sarvista! Olemme päässeet liian kauan kuin koira veräjästä: vaihtokauppa itään sopi rajamaan mentaliteetille, ja insinöörikansalle passasi myös metsä- ja metalliteollisuuden bulkkimyynti. Nokian myyntitaidot länsimarkkinoilla olivat suuri loikka, mutta toista jättimäistä maailmanmarkkinajohtajaa ei kannata odottaa. Lottovoitto tuli ja meni. Tulevaisuutemme on 18 000 vientiä harjoittavan pk-yrityksen käsissä.
Vaikka kaikki eivät ole synnynnäisiä myyjiä, taidot voi oppia – jos ne vain opetetaan. Miksi suomalaisessa kaupallisessa koulutuksessa opetetaan enemmän markkinointia kuin myyntiä ja enemmän johtajuutta kuin yrittäjyyttä? Kansantalouden kannalta se on nurinkurista. Markkinointiteoriat eivät raa’assa myntiytössä paina.
Vanhan ekonomikoulutuksen saaneena jouduin aikoinaan oppimaan kaiken kantapään kautta ranskalaisfirmassa, onneksi loistavan vientimyyjän kyljessä. Hän ei tuntenut markkinointiteorioita, mutta osasi ottaa asiakkaan haltuunsa. Opiskelukaverini puolestaan oppi työssään Ruotsissa oivaltamaan, mitä ja miten pitää asiakkaalta kysyä ja miten kuunnella.
