Pohjoisen kesäjäät hupenevat
2000-luvun lopulla koko arktinen alue saattaa olla osan vuotta jäätön. Nasan sivuilla on nähtävissä pohjoisten ja eteläisten napa-alueiden vuosittaiset aikasarjat 1999-2009.
Maapallon suurten jäätiköiden sulaminen ei ole ollut yksiselitteistä, kertoo Nasan maapallo-observatorion (Earth Observatory) kymmenvuotisjulkaisu. Pohjoiset napajäät ovat kymmenessä vuodessa supistuneet kesäisin jopa lähes 40 prosenttia, mutta talvisin vain hiukan. Etelämantereella muutoksia ei ole juuri näkynyt.
Nasa kumppaneineen on seurannut jäätiköiden kehitystä satelliiteista tehdyillä mikroaaltomittauksilla vuodesta 1978 lähtien, ja nyt julkaistuissa tilastoissa pitkän ajan keskiarvona on käytetty vuosien 1979-2000 keskimääräisiä lukuja.
Selvin muutos jääkenttien laajuudessa on havaittu pohjoisnavan ympäristössä kesäisin vuodesta 2002 lähtien. Tuolloin syyskuun alussa – jolloin jäät yleensä ovat vähimmillään – jäiden peitossa oli vähemmän kuin koskaan ennen mittausten aikana, noin 6,0 miljoonaa neliökilometriä. Pitkän ajan keskiarvo on miljoona neliökilometriä enemmän.
Jäätön aika edessä
Tuon minimivuoden jälkeen kesäjäät eivät ole palanneet ennalleen. Vähimmillään pohjoiset napajäät olivat toissa kesänä, jolloin minimi osui jo elokuun alkuun ja muun muassa luoteisväylä aukesi kokonaan. Osasyynä tähän pidetään Itä-Siperian poikkeuksellisen aurinkoista kesäkuuta.
Kaikkiaan jäätä oli 2007 loppukesästä vain 4,3 miljoonan neliökilometrin alueella. Viime kesänä saavutettiin mittaushistorian toiseksi alin arvo, 4,7 miljoonaa neliökilometriä.
Luonnollisen vaihtelun – kuten arktisen oskillaation eli ilmanpaineen vaihteluista johtuvien kosteus- ja lämpöerojen – tiedetään vaikuttavan napajään laajuuteen, mutta se ei riitä selittämään viime vuosien jyrkkää supistumista.
Luultavasti arktisen merijään sulamiseen ovat vaikuttaneet yhdessä luonnollinen vaihtelu ja kasvihuonekaasuista johtuva ilmaston lämpeneminen, arvioi Nasa. Eräiden mallien mukaan koko arktinen alue on kokonaan jäätön ainakin osan vuotta ennen tämän vuosisadan päättymistä.
Talvijäät pysyneet
Talvisin jään pinta-ala lisääntyy joka talvi jopa yli kolminkertaiseksi. Jäitä riittää tuolloin Beringinsalmesta Vienanmerelle, Grönlannin eteläkärkeen ja Hudsoninlahteen. Talvijäät eivät kuitenkaan ole supistuneet läheskään yhtä rajusti kuin kesäisin.
Kun keskiarvo viime vuosisadan lopulla oli 15,7 miljoonaa, tänä keväänäkin jää peitti lähes yhtä suuren alueen, 15,2 miljoonaa neliökilometriä. Paikoin jäätä on ilmaantunut jopa sellaisille merialueille, joilla sitä ei ole ennen ollut. Välillä, vuosina 2005-2007, alue on tosin ollut alle 15 miljoonaa neliökilometriä.
Etelämantereella tilanne on toinen. Koska siellä on laaja manner, merijään alue on etelän talven aikaan laajempi, mutta kesäisin pienempi kuin pohjoisessa. Vaihtelut ovat pienehköjä, eikä niissä näy selvää trendiä. Jään määrä vaihtelee sekä vuosittain että paikoittain; esimerkiksi syyskuussa 2000 Rossinmerellä jäätä oli yli keskiarvon, mutta Tyynenmeren puolella vähemmän.
Nasan sivuilla on nähtävissä pohjoisten ja eteläisten napa-alueiden vuosittaiset aikasarjat 1999-2009.
Oheinen kuva: Vuoden 1999 syyskuussa pohjoisnavan jään peitossa oli vielä 6,2 miljoonaa neliökilometriä, viime syyskuussa enää 4,7 miljoonaa. Talvisin jääpeite on pysynyt lähes entisellään. Keltainen viiva osoittaa jääkentän keskimääräisen laajuuden.