Arvio: Progehtavaa Kauko Röyhkää
Uhrijuhlan uusi levy vie unenomaiselle matkalle.
Yhden aiemman levyn julkaissut Uhrijuhla tunnetaan parhaiten Kauko Röyhkän projektina.
Röyhkän ja Riku Mattilan taannoisista yhteislevytyksistä jäi yli kappaleita, joita Röyhkä tarjosi 500 kg lihaa -yhtyeelle. Kun Maritta Kuula piti kappaleita epäsopivina, päätti Röyhkä perustaa uuden sivukokoonpanon. Uhrijuhlaan päätyi Röyhkän muusikkopuoliso Olgan ohella jäseniä myös 500 kiloa lihaa -yhtyeestä. Röyhkä itse jättäytyi taustavaikuttajaksi.
Uuden albumin myötä Röyhkä palasi yhtyeeseen muusikoksi. Kimi Kärjen käsialaa olevaa Hiljaisuuden Luostaria lukuun ottamatta hän vastaa myös levyn tekstityksistä. Sävellystyöhön ovat Röyhkän ja Kärjen ohella osallistuneet Olga, Markus Myllykangas ja Kikke Lindberg.
Uhrijuhlaa on luonnehdittu progevaikutteiseksi psykedeeliseksi popiksi. Röyhkä viittaakin mieluummin Pink Floydiin kuin monimutkaisiin virtuoosiyhtyeisiin. Hengenheimolaiseksi voi nostaa myös Hexvesselin tapaisen, okkultistisesta luontomystiikasta ammentavan folkrock-yhtyeen.
Kappaleista Dyyneillä on sävelkieleltään tunnusomaisinta Röyhkää. Olgan kynästä syntyneet Syksy ja Uhrilehto ovat levyn herkintä tunnelmointia. Samaan joukkoon voi lukea Kärjen Hiljaisuuden Luostarin. Lopetusraita Verenpunainen on Myllykankaan käsialaa ja musiikillisesti albumin progressiivisin teos.
