Yleissitovuus on aikansa elänyt
Kaikentasoiset osaajat olisi syytä toivottaa tervetulleiksi Suomeen, kunhan työllistyminen onnistuu, kirjoittaa Juhana Vartiainen.
Suomen työllisyydelle, talouskasvulle ja julkistaloudelle olisi epäilemättä hyödyksi, jos työperäistä maahanmuuttoa helpotettaisiin. Yksinkertainen edistysaskel olisi luopua ulkomaisen rekrytoinnin tarveharkinnasta, myös muualta kuin Euroopan unionin maista saapuvan työvoiman tapauksessa. Tämä tekisi Suomesta yritysten kannalta houkuttelevamman toimipaikan, koska näin yritysjohto tietäisi voivansa käyttää kaikkia maailmantalouden osaamispanoksia. Toimintatavan hyödyt näkyvät vaikkapa suur-Tukholman alueella, jossa yritystoiminta kasvaa eloisasti ja jonka joistakin startup-yrityksistä löytyy kymmenien eri kansallisuuksien työntekijöitä.
Suomalaiset työlupakäytännöt ovat niin ikään edelleen toivottoman verkkaisia. Jos yritys haluaa tuoda osaajan vaikkapa Kanadasta tai Intiasta, lupaprosessi voi kestää puolitoista vuotta. Ja jos kyseinen henkilö haluaa vaihtaa työpaikkaa, joudutaan tietääkseni uudestaan käynnistämään absurdi prosessi, jossa arvioidaan, onko Suomessa valmiiksi ”tämän alan” työttömiä. Siksi ei ole ihme, että monet innovatiiviset yrittäjät sijoittuvat mieluummin vaikkapa Viroon tai Ruotsiin.
Kaikki maat haluaisivat tietysti ”huippuosaajia”, mutta yleinen maahanmuuton helpottaminen toisi tietysti myös muitakin. Suomen väestörakenne näyttää kuitenkin tällä ja ensivuosikymmenellä sen verran epäedulliselta, että kaikentasoisetkin osaajat olisi syytä toivottaa tervetulleiksi, kunhan työllistyminen onnistuu. Tietysti jo nyt toimitaankin tämänsuuntaisesti. Vaikka poliitikot eivät vielä oikein osaa puhua tästä ilmiöstä myönteisesti, maahanmuuttajat alkavat vallata monia toimialoja – esimerkiksi maa- ja metsätaloutta (!) – joille Suomessa on vaikea löytää matalapalkkaisen työn tekijöitä. Tietääkseni Pohjois-Ruotsin metsätalous pyörii jo täysin maahanmuuttajatyövoiman varassa, ja hyvä että pyörii.
Maahanmuuton helpottaminen olisi siis ilman muuta järkevää, mutta se herättää ammattiyhdistysliikkeen ja vasemmiston piirissä huolta työehtojen polkemisesta. Huolet ovat ymmärrettäviä, mutta todennäköisesti myös liioiteltuja. Se, että Suomeen tulisi matalapalkkatyön tekijöitä, ei laskisi nyt työssä olevien tuottavuutta. Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuton vaikutukset tulomaan palkkoihin ovat yleisesti pieniä tai olemattomia. Silti voitaisiin ajatella, että työsuojelun ja työehtojen viranomaisvalvontaa tehostettaisiin.
