Ihmisen lyhyt historia: Afrikan savanneilta nykypäivään – aineellisesta maailmasta illuusioon
Arvio: Transhumanisti Yuval Noah Harari kirjoitti innoittavan ja tietopitoisen katsauksen.
”Ihminen on jotakin, mikä pitää ylittää. Mitä te olette tehneet ylittääksenne itsenne?”
Friedrich Nietzschen (1844–1900) kriittinen kysymys on myös transhumanismin lähtökohta. Opin mukaan nykyihminen ei ole kehityksen lopullinen päätepiste, vaan jotakin, jonka ominaisuuksia voidaan parantaa esimerkiksi teknologian avulla. Hiukan liioitellen sanottuna transhumanisti ajattelee, että ihminen on liian arvokas olento jätettäväksi luonnonvalinnan armoille.
Israelilainen Yuval Noah Harari (s. 1976) on Oxfordissa väitellyt historioitsija ja transhumanisti. Hararin maailmanmaineeseen yltänyt kirja Sapiens: Ihmisen lyhyt historia tutkii ihmisen kehitystä esihistorialliselta ajalta nykypäivään. Innoittava ja tietopitoinen katsaus kertoo, kuinka Afrikan savanneja asuttanut Homo sapiens levittäytyi pikkuhiljaa koko maapallon alueelle.
Hararin mukaan noin 200 000 vuotta sitten alkanut Homo sapiensin aivojen huima kehitys mahdollisti paitsi ympäröivän aineellisen maailman lainalaisuuksien tutkimisen myös, ja mikä kaikkein tärkeintä, illuusioissa elämisen. ”Aina kognitiivisesta vallankumouksesta lähtien sapiensit ovat täten eläneet kaksoistodellisuudessa. Toisaalta jokien, puiden ja leijonien objektiivisessa todellisuudessa, toisaalta jumalien, kansakuntien ja korporaatioiden todellisuudessa.”
Ihmisen kyky fysiikkaan ja metafysiikkaan on mahdollistanut kivikirveet, tietokoneet ja avaruusluotaimet, mutta myös uskontojen, rahan, kapitalismin, kommunismin ja yhteiskuntasopimusten kaltaiset ilmiöt: ”Raha ei toisin sanoen ole materiaalinen realiteetti vaan psykologinen rakennelma.”
