Muistatko nämä lelut? Sadan vuoden suosikit ryhmäkuvassa
Aikuiset ovat aina päättäneet sen, millä lapset leikkivät.
Stockmannin leluosasto ei ole niin kaoottinen paikka kuin voisi kuvitella. Vain yksi lapsi heittäytyy mahalleen lattialle ja hakkaa tumput hiessä marmoria. Äiti yrittää hillitä ärtymystään vieraskoreaksi sähinäksi: lopeta ole kiltti, ei nyt sitä transformeria, lopeta niin saat purkan.
Muuten osasto on täynnä muistilistoja tuijottelevia vanhempia ja sukulaisia, jotka kääntelevät mieluiten sellaisia pakkauksia, jotka näyttävät tutuilta omasta lapsuudesta. Puulelut, lautapelit ja legot ovat vuosi toisensa jälkeen ostetuimpia joululahjoja.
Aikuiset ovat tietenkin aina päättäneet, millä jälkipolvet leikkivät, mutta silloin kun Stockmannin leluosasto avattiin 1910-luvulla, Suomessa ei ollut montakaan paikkaa, joista valita. Pappiloiden pojille ostettiin puuhevosia Hanna Herlinin ja K. F. Winterin lelukaupoista Helsingin keskustasta, maalaiset saivat tyytyä kiertolaiskauppiaiden kukkopilleihin ja Saksasta markkinapaikoille rahdattuihin nuken astiastoihin.
Vasta puuleluistaan tunnettu Juho Jussila tajusi kysyä vuonna 1946 lapsiraadilta, mitä he halusivat leikkiä. Kotia ja rakentamista, selvisi, vanhempien mallin mukaan.
Vielä silloin transformerit tehtiin itse.
