Arvio: Elokuva ruotsalaisesta, joka pelasti Pariisin
Volker Schlöndorff teki elokuvan Ranskan kohtalonhetkistä elokuussa 1944.
Seinen sillat, Notre-Dame, Louvre, Eiffel-torni: näin ja näin monta sataa kiloa räjähteitä tarvitaan kuhunkin kohteeseen. Diplomatia alkaa natsiupseerien selonteolla Pariisin panostamisesta.
Liittoutuneet ovat saapumassa. Adolf Hitler on käskenyt vasta kolmen viikon ajan Pariisin sotilaskuvernöörinä toiminutta Dietrich von Choltitzia tuhoamaan kaupungin.
Diplomatia on vapaa tulkinta tapahtumista, jotka johtivat kenraali von Choltitzin päätökseen olla tottelematta käskyä. Cyril Gelyn näytelmään perustuva elokuva on kamaridraama, jossa kaksi ikämiestä keskustelee elämästä ja kuolemasta. Kenraali-pormestarin työhuoneen ulkopuolelta nähdään vain tuokiokuvia.
Päähenkilöt ovat von Choltitz (Niels Arestrup) ja työhuoneeseen salakäytävää pitkin hiippaillut ruotsalainen diplomaatti Raoul Nordling (André Dussollier). Sulavakäytöksinen Nordling vakuuttaa kenraalin Saksan häviöstä.
Volker Schlöndorffin (Peltirumpu) elokuva on klaustrofobinen kertomus tappion hyväksymisestä. Outojen yhteensattumien annetaan olla merkityksellisiä ja keskustelun runollista, humorististakin. Moraaliset johtopäätökset eivät juuri yllätä, mutta Schlöndorff kuljettaa mittelöä ehyesti. Kliseisiin kiinnittää huomiota vasta jälkikäteen.
