Suomettumisen luurankokaappien avaaminen oli vaikeaa
Mitä opittavaa ”oheisulkopolitiikasta” on Ukrainan kriisissä, kysyy Alpo Rusi.
Vierailin Zürichissä tapaamassa Venäjän ja Itä-Euroopan historian asian– tuntijoita. Useimmat hämmästelivät, miten he ovat nyt kysyttyjä vieraita kansainvälisissä yrityksissä ja medioissa. Selitys on yksinkertainen: Venäjän voimatoimet Krimillä huolestuttavat.
Raha on hyvä rauhan konsultti, mutta teesi ei näyttäisi aina toimivan. Taloudellinen keskinäisriippuvuus ei estä tai näytä rajoittavan voimapolitiikkaa.
Informaatiosota on käynnissä uutiskanavilla. Yritysjohtajat eivät ole vakuuttuneita ylioptimismista mutta eivät vielä usko uuteen kylmään sotaan. Ukrainan tapahtumat koetaan silti uhkaavina.
Suomen kansainvälinen asema on ollut vakaa, koska turvallisuusympäristö on ollut vakaa.
Näin oli etenkin kylmässä sodassa, mikäli ei anneta liian suurta painoarvoa sille, että Neuvostoliitto harjoitti jatkuvaa painostusta ja sillä oli oma venäjämielinen vähemmistö Suomessa kommunistien ja eräiden muiden poliittisten voimien kautta.