Palvelut ovat käytäntöä, ei teoriaa
Hallituksen ja opposition yhteinen sote-uudistus on toivon merkki politiikassa. Se pitää nyt ajaa käytännön toiminnaksi.
3
MIN
Poliittista kiistelyä tarvitaan: kansan ääni kuuluu ja vaihtoehdot selkiytyvät. Jos ei synny yksimielisyyttä, hallituksella ei ole tulevaisuutta. Kansakuntaa koskevissa suurissa kysymyksissä poliittiset teoriat ja ideologiset opit saavat jäädä. Käytännön asiat onkin hoidettava järjellä yhteiseksi parhaaksi. Juuri näin lopulta tapahtui sote-uudistuksessa. Oppositio on käytettävissä, kun hätä on suurin. Sopu avaa mahdollisuuden selvitä vähemmistöhallituksella ennen vaaleja, jos mikään muu ei toimi.
Sosiaali- ja terveyspalvelut jaettiin viidelle suuralueelle, joiden keskus on yliopistollinen sairaala. Tutkimus yhdistyy palveluihin, kuten pitääkin. Kansalainen ja palvelut nousivat keskiöön, kun kuntauudistus erotettiin sotesta. Nyt on vasta luotu kehys. Palveluja on kyettävä tuottamaan kilpailuttamalla niiden tuottajia, julkisia ja yksityisiä. Tätä ei nyt saa politisoida.
Palveluiden tilaaminen vaatii taitoa, ettei tyydytä huonoon, mutta ei anneta myöskään firmojen ryöstää kuntien rahoja. Syrjäseudulla tuottajavaihtoehtoja kuntien lisäksi on vähän. Uusi malli voi tehostaa järjestämistä ja keskittää erikoissairaanhoitoa. Parhaimmillaan hoidoista voi tulla uusi vientituote.
Nykyajan liikenne- ja viestintäoloissa etäisyydet eivät ratkaise ja tietoliikennettä tehostamalla saadaan miljardisäästöt. Arkisissa pulmissa tarvitaan lähellä olevaa sotekeskusta ja ihmistä. Toimiva malli on yksinkertainen: on saatava apua, kun on hätä. Palveluseteli lisäisi kuntalaisen valinnanvapautta. Kela- ja kuntarahoituksen yhdistäminen tehostaisi, toisi säästöjä.
