Riku Korhonen: Lääkäriromaani

Lue näyte Riku Korhosen uutuuskirjasta Lääkäriromaani.

3
Keväällä 2003 olin kolmenkymmenenyhden ja istuin työhuoneessa jalat pöydällä. Luin Helsingin Sanomista Alpo Rusin hourailuja Pax Americanasta ja muistin Kultasen perheen lapset kahden vuosikymmenen takaa. Yhdysvaltojen touhut olivat käyneet mielenkiintoisiksi. Lehtikuvassa Puolan presidentti Kwasniewskin kasvoja peitti suolenvärinen ilme nimeltä Yes Sir! Politiikka on yksinkertaista. Jokainen ymmärtää, kun mies astuu Valkoisen talon lehdistöhuoneeseen räätälöity puku täynnä Lada-häpeää. Otin osaa kahteen sodanvastaiseen mielenosoitukseen enkä turhaan, sillä pian sota alkoi. Seurasin sitä CNN:ltä, lehdistä ja verkosta. Tunsin osallisuutta enkä ollut pahoillani, että minulle näytettiin maailmasta sellaisia kuvia, väkeä ja kuolemankoneita pitelemättömässä liikkeessä. Vaihdoin kanavaa. Käänsin sivua pehmein puhtain käsin. Kehossani risteilivät tummat elämänhalun virrat. Ajattelin, että kaikki meidän aseemme tähtäävät hyvään ja pyhään. Erimielisyyttä oli vain siitä, ketkä kuuluivat meihin. Toukokuussa joku soitti Cosmic Comic Cafessa toistolla Don Johnson Big Bandin ”Jah Jah Blowjobia”. Istuin opiskelijoiden pöydässä humalassa ja väsyin vouhotukseen. Tumppasin tupakan ja sanoin: Olkaa hetki hiljaa. Amerikka on lännessä, muttei pelkästään siellä. Suunta on oikea. Talot lämmitetään talvella ja ilmastoidaan kesällä. Jää sulaa paukkuun. Televisiossa vilahtaa pillu.

Riku Korhonen: Lääkäriromaani. Sammakko 2008.

Lue arvio kirjasta SK:sta 30/2008 (ilm. 25.7.2008).