Dweezil Zappa pitää isänsä musiikkia elossa
Zappa soittaa Zappaa Kulttuuritalossa Helsingissä 6. kesäkuuta.
Dweezil ei ole tavanomainen nimi, mutta tavanomainen ei liioin ollut nimen pojalleen antanut muusikko Frank Zappa. Vuonna 1993 kuollut säveltäjä-kitaristi jakoi mielipiteet, oli sitten kyse tekemisistä tai sanomisista.
Nuorena Edgar Varésea kuunnellut, urallaan kymmeniä levyjä julkaissut Zappa oli yksi rockmusiikin tinkimättömimmistä hahmoista, kiistaton lahjakkuus.
Eikä nimi poikaa pahenna. Dweezil Zappa on taitava kitaristi, joka neljä vuotta sitten pisti kasaan isänsä musiikin esittämiseen keskittyvän Zappa Plays Zappa -projektin. Musiikkibisnes on muuttunut niin markkinavetoiseksi, että varsinkin vanhempi, valtavirrasta poikkeava materiaali sivuutetaan yleensä surutta. Se ei soi radioissa eikä levyistä oteta uusintapainoksia. Ilman projektia se saattaisi jäädä kokonaan huomiotta.
”Nuori sukupolvi ei ole löytänyt isäni musiikkia. Näytti jopa mahdolliselta, että se lähes unohtuisi jo minun elinaikanani. En halunnut, että niin tapahtuu”, Dweezil Zappa kertoo.
Frank, kovin haastaja
Ahkeran keikkailun myötä konsertteihin on tullut nuorempaa kuulijakuntaa viisikymppisten hard core -fanien rinnalle. Keikkasetti painottuu 1970-luvun suosion vuosiin, mutta mukana on myös 1960- ja 1980-lukujen materiaalia. Kaikki kuullaan nuotilleen samassa muodossa, jossa Zappa ne aikoinaan esitti.
Dweezil Zappan mukaan hänen isänsä tuotantoa tulee soittaa kuin klassista musiikkia, koska se on sen alkuperäinen idea.
”Isäni oli pohjimmiltaan klassisen musiikin säveltäjä. Hän käytti rockbändiä kuin orkesteria. Sitä ihmiset eivät välttämättä aina tule ajatelleeksi.”
Uudelleen sovittaminen ei myöskään palvelisi projektin ideaa. Muunneltu Zappa ei olisi alkuperäistä Zappaa.
”Ei Beethoveninkaan musiikkiin lisätä uusia osia”, Dweezil Zappa vertaa.
Pojasta tuli kitaristi pitkälti isänsä innoittamana. Hän opiskeli korvakuulolta tämän soittoa, mutta tutustui myös myös muiden soittotyyleihin: Eddie Van Haleniin sekä Randy Rhoadsiin, joka yhdisti kitaroinnissaan rockia ja klassista.
Vaikka Van Halen ja Rhoads ovat rockkitaroinnin eliittiä, kovimman haasteen tarjosi Frank Zappa.
”Kun katsoin hänen soittavan, olin aina innoissani. Oli selvää, että pystyäkseen samaan oli tiedettävä paljon musiikista. Isäni sävellyksissä on hyvin monimutkaisia rakenteita. Meni vuosia, että opin ymmärtämään hänen soittoaan ja sitä, miksi jokin kohta kuulosti siltä kuin kuulosti.”
Näistä lähtökohdista on helppo ymmärtää, että myös Zappa Plays Zappa -kiertuebändin treenauttaminen iskukuntoon oli kova työ. Se palkittiin alkuvuodesta, kun ryhmä sai Grammyn parhaasta rock-instrumentaaliesityksestä kappaleella Peaches En Regalia.
Isä, mukava ja huolehtiva
Frank Zappa oli erikoinen persoona. Toisaalta määrätietoinen ja työlleen omistautuva säveltäjä, toisaalta rääväsuu, joka ärsytti valtaapitäviä suorasukaisilla lausunnoillaan sekä laulutekstiensä ja miksei myös musiikkinsa omintakeisella huumorilla.
Kotivinkkelistä asiat näyttivät erilaisilta. Dweezil Zappan mukaan Frank oli mukava, mutta ennen kaikkea hyvä isä.
”Häntä pidetään sekopäänä, joka antoi lapsilleen ja lauluilleen kummallisia nimiä. Todellisuudessa Frank oli useissa asioissa konservatiivisempi kuin moni osaa kuvitella. Me lapset kunnioitimme vanhempiamme ja opimme elämäntaitoja, jotka antoivat meille eväitä tehdä oikeita valintoja. En ole koskaan käyttänyt huumeita enkä eläissäni ole ollut kännissä.”
Zappa Plays Zappa Kulttuuritalossa Helsingissä 6. kesäkuuta.
Teksti Kimmo Rantanen
Oheinen kuva: Nuorempi Zappa vastaanottamassa Grammy-palkintoa helmikuussa 2009. Kuva Mark J. Terrill / AP / Lehtikuva