Arvio: Akseli Tuomivaaran Korso ei keskity valistukseen vaan haaveisiin
Suurimman vaikutuksen tekee ohjaajan kyky ottaa miljöönsä haltuun.
Tarina on tuttu, mutta ei se, jossa kerrotaan miten huonot lähtökohdat pilaavat nuorten elämän ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.
Korso kylpee ghettoestetiikassa ja sen päähenkilöiden ylilyönnit kärjistyvät poliisiasioiksi. Silti Akseli Tuomivaaran (s. 1979) esikoisohjaus ei keskity valistukseen vaan haaveisiin.
Ammattikoulun keskeyttänyt Markus (Mikko Neuvonen) unelmoi urasta Yhdysvaltojen katukoripallokentillä.
Käsikirjoittajat Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi ovat mitoittaneet haaveen tarkasti. Unelma ei ole niin yliampuva, ettei sitä kehtaisi tavoitella, mutta se on riittävän suuri tekosyy olla tekemättä mitään arkista ja tylsää.
Kentällä hikoilun sijasta Markus keskittyy hehkuttamiseen, joka lämmittää myös kavereita (Niko Vakkuri ja Iiro Panula). Haaveilun lasku lankeaa, kun paikallinen pikkurikollinen (Petri Manninen) ryhtyy perimään Markuksen New Yorkin -matkaan lainaamia rahoja.
