Musertavan synkkä Son of Saul: ”Ollaan tappokoneen sisällä – pimeyden ja hulluuden keskellä”
Ohjaajan mielestä Schindlerin lista on imelä sankaritarina.
Esikoiselokuvaksi Son of Saul on saavuttanut poikkeuksellisen paljon. Ensin se palkittiin Cannesissa Grand Prixillä, festivaalin kakkospalkinnolla ja nyt se on voittanut myös parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Voitto oli Unkarin toinen.
Oscaria voi pitää yllättävänä. Elokuva on poikkeuksellisen lohduton. Sen kuva Auschwitz-Birkenausta ei tarjoa pienintäkään suvantoa tai sentimentaalista helpotuksen hetkeä. Päähenkilö, juutalainen Saul on sonderkommando, jonka tehtävä on ihmisten konkreettinen hävittäminen: uhrien vieminen kaasukammioon, ruumiiden kantaminen ulos ja tuhkan kaataminen jokeen.
Mielenterveys on suhteellinen käsite näissä oloissa, mutta kun Saul uskoo löytäneensä ruumiiden joukosta oman poikansa, on selvää, että kyse on viimeisestä harhasta helvetin keskellä.
”Ei tässä mitään satua lähdetty tekemään”, toteaa ohjaaja László Nemes.
39-vuotias Nemes on opiskellut New Yorkissa ja Pariisissa. Son of Saulin käsikirjoitus valmistui jo viisi vuotta sitten. Rahoitusta haettiin useista eri maista. Lopulta vain Unkarin elokuvasäätiö ja yksi amerikkalainen juutalaisjärjestö sijoittivat tuotantoon.
