Suomella on sitä, mitä ranskalaiset rakastavat – pohjoisen sijainnin voi kääntää eduksi
KOLUMNI: Meillä on tarjota ainutlaatuisia makuja ja puhtaita tuotteita, kirjoittaa Helena Petäistö.
Luomuraparperimehua kuuluisan pariisilaisen muotihuoneen kahvilassa, salmiakkipaahtovanukasta La Citén saaren bistrossa, tuoretta mätiä kuminanäkkäriteränlehdellä Ranskan avoimen tennisturnauksen kokkareilla, herkkutattilastuja tähtiravintolassa, ruusunlehtihilloa hivelevän kauniissa purkissa Saint Valentinin päivän hittituotteena.
Mitä, löytyykö Suomesta, huoltoasemapöperöiden luvatusta maasta, gourmeta, joka kelpaa krantuille ranskalaisille? Kyllä löytyy, kun sitä on viimeinkin osattu myydä tänne 65 miljoonan herkuttelijan maahan. Oli jo aikakin! Itse olen raahannut kymmenet vuodet pariisilaisystävilleni suomalaisia sieniä, marjoja, yrttejä, mätiä ja paljon muuta. Maailman suurimmille herkkumarkkinoille löytyy meiltä runsaasti huippumakuja, joita täällä arvostetaan. Pullonkaula on ollut – jälleen kerran – myyntiosaaminen.
Nyt pää on saatu auki. Huipputuotteemme ovat päässeet maailman suurimmalle tukkutorille, Monacon kokoiselle 1 200 tukkurin Rungis’lle, ranskalaisiin herkkukauppaketjuihin, luksuspitopalveluyrityksiin ja tähtiravintoloihin. Muuta emme tarvitsekaan näin valtavilla markkinoilla. Suloisinta on, että tällä segmentillä olemme päihittäneet jopa rakkaat naapurimme ruotsalaiset.
Viimeinkin on vastattu markkinoiden vaatimuksiin eli valittu tarkkaan niille sopivat tuotteet. Kymmenet vuodet on veronmaksajien rahoja tuhlattu milloin leipäjuuston markkinoimiseen maailman parhaimpaan juustomaahan, milloin mämmin maistattamiseen saksalaisille. Ja kun kerrankin oikea tuote, maullaan ihastuttanut hillo pääsi kuuluisaan herkkukauppaketjuun, jääräpäinen suomalaisvalmistaja kieltäytyi vaihtamasta purkkia ranskalaisten makuun sopivampaan ja houkuttelevampaan.
