Syöpä ja muistisairaudet yleistyvät, eli elinikä pitenee ja kansanterveys paranee
Sydän- ja verisuonitaudit eivät enää tapa suomalaisia entisaikojen tapaan.
1920-luvulla syntyneet muistelevat koulumatkoja: ”Se oli aikamoista kävelyä.” Vapaa-aikaa: ”Juoksin metsäpolkuja.” Vapaa-ajan puutetta: ”Piti käydä naapuritalonkin lanttuja harventamassa.”
Nuorisotutkimusseuran tutkijoiden keräämissä sadan vuoden takaisissa liikuntamuistoissa ollaan ulkona, ei tietokoneen äärellä. Asiasta ei ole tilastoja, mutta arkikokemuksen perusteella kansakunnan hiihtotaito on sadassa vuodessa romahtanut. Lanttua ei enää tunnisteta, koska annokset tilataan startup-firmojen riistämiltä ruokaläheteiltä.
Yksi tilasto kuitenkin ulottuu 1920-luvulle: elinajanodote lupasi alle 50 vuotta elinaikaa.
Vertailu tämänhetkiseen elinaikaan on siinä mielessä epäreilu, että nyt esimerkiksi lääkäreitä on 40 kertaa enemmän kuin 1920-luvulla, hoitokeinoista puhumattakaan. Mutta 1960-luvulla alettiin tajuta, että oli elintavoissakin parantamisen varaa.
