Pelkäätkö, että sinut raiskataan, jos menet pururadalle juoksemaan?
KOLUMNI: Suomalainen politiikka tuntuu rullaavan pelkojen vauhdittamana, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Taloyhtiöni ilmoitustaululla käytiin vuosi tai pari sitten keskustelua parveketupakoinnista. Keskustelualustana toimivat nimettömät laput.
Yhdessä lapussa harmiteltiin, kuinka tupakansavu kulkeutui parvekkeelta toisten asuntojen avonaisiin ikkunoihin ja korvausilmaventtiileihin.
Lappuun kirjoitettu vastine jäi mieleeni: joku taloyhtiöstä tupakoi parvekkeellaan, koska ei uskaltanut mennä pihalle yksin iltaisin.
Koska pikkukaupunkimme oli rauhallinen, asuinalueemme hiljainen ja itse kävelytin koiraa joka ilta yksin pimeässä, minun oli vaikea samaistua lapun kirjoittajan pelkoon. Millaista on elää niin, ettei uskalla seistä yksin kerrostalon rauhallisella pihalla edes tupakanmittaisen hetken verran?
Koska itse pelkään esimerkiksi klovneja, en missään nimessä naura muiden pelonaiheille. Silti kyseiseen pelkoon samaistuminen oli vaikeaa. Samoin minun on vaikea samaistua pelkoon, josta jotkut tuntemani naiset silloin tällöin kertovat: jokainen vastaantuleva tai perässä kävelevä mies on öisessä kaupungissa mahdollinen uhka.
