Arvio: Kari Peitsamo ei ole mikään rakkauden saarnamies
Rockmuusikko ja kristitty kommunisti tiedetään monien käänteiden mieheksi.
Runoilija ja kriitikko Roo Ketvel kirjoitti 25 vuotta sitten pienen, mutta painavan kirjan rockmuusikko Kari Peitsamosta. Nyt bandana-päiseen ja rokonarpiseen mieheen tarttuvat toimittaja Ari Lahdenmäki ja valokuvaaja Juha Metso. Teos on monipuolinen esitys Peitsamon musiikista ja ajattelusta.
Peitsamo kuuluu yhtä aikaa suomalaisen rockin kaanoniin ja marginaaliin. Hän tuli Nokialta, mutta pysyi kaukana manserockista. Alkupään levyissä oli kokeellisuutta. Avaimena lyriikoihinsa Peitsamo pitää tunteiden poissaoloa.
Pitkäsoittoja on ilmestynyt vuodesta 1977 lähtien 65 kappaletta ja tappotahdista hänet tunnetaankin. Someaikana jatkuvassa julkaisupakossa ei tosin pitäisi olla mitään kummallista.
Peitsamo tiedetään monien käänteiden mieheksi. 2000-luvun alussa hänestä tuli kommunisti, aikana jolloin se oli kaikkea muuta kuin muodikasta. Nyt miestä vievät teologian opinnot. Omintakeisista teologisista näkemyksistään hän haluaisikin enimmäkseen puhua. Onneksi Lahdenmäki osaa pitää kuria, jota Peitsamo ihailee.
Käänteitä on ihmetelty, mutta ovatko vasemmistolaisuus ja kristillisyys kuitenkaan niin kaukana toisistaan? Sitä paitsi Peitsamo on aina nähnyt itsensä messiaanisena hahmona. Jospa hän ei olekaan liikkunut, vaan pysynyt aina paikallaan.
