Arvio: Editors ja New Order soivat taas 1980-luvun hengessä
Pioneerin ja oppipojan levyt.
Sex Pistolsin keikan innoittamana perustettu Joy Division julkaisi vain kaksi albumia. Niiden vakavassa mutta kauniissa postpunk-musiikissa kiteytyy se, miltä tuntuu kantaa raskasta taakkaa nuorilla hartioilla.
Kyseisistä levyistä on tullut malleja, joihin uuden sukupolven muusikot aina tarttuvat. Niin teki myös Editors 2000-luvun alussa.
The Back Room -ensialbumilla Editorsin musiikki oli kiihkeää ja hakkaavaa. Sen jälkeen yhtye on seestynyt, aivan kuten punkista hengissä selvinneillä bändeilläkin oli tapana.
Editorsin suunta on selkeä ja looginen – kohti alati suurempaa ilmaisua kitaroiden ja kosketinsoittimien painotusta muutellen. In Dream ei ole jännittävä tai yllättävä levy, mutta se on varmaotteinen ja tyylikäs.
Entä mitä tapahtui Joy Divisionille? Sen laulaja hirtti itsensä pyykinkuivaustelineeseen. Muut jäsenet päättivät jatkaa ja pyysivät rumpalin tyttöystävän kosketinsoittajakseen. Uuden yhtyeen nimeksi valittiin New Order.
