Loikkia Kreikan tiellä
Juha Sipilä hallitsee kielikuvien käytön, kirjoittaa Lari Kotilainen.
Politiikka on läpikotaisin kielenkäyttöä. Silti poliitikkojen kielestä jää usein mieleen vain yksi piirre. Esimerkiksi Jyrki Kataisesta muistan sanan ”aidosti”. Suomi oli hänelle aidosti globaali, koulutuksemme oli aidosti maailman parasta ja talous aidosti kunnossa.
Alexander Stubb taas on ollut liukas puhuja. Puhe on milloin rennon puhekielistä, milloin jäykkää – mutta aina kansainvälistä. Välillä on kuin vahingossa heitetty ylimielisiä letkautuksia.
Erityisen näyttävästi kieltä on käännellyt Timo Soini. Hänen jytkynsä ja kielikuvansa ovat jopa synnyttäneet uuden sanan: soinismi. Milloin harjataan huolella Immosta, milloin mennään reippaasti roisimmille linjoille ja puhutaan takaliston myymisestä.
Kielikuvat ovat usein vitsikkäitä, mutta aivan harmittomia ne eivät ole. Ne ohjaavat ajatteluamme. On jopa sanottu, että elämme niiden mukaan. Klassinen esimerkki on ”aika on rahaa”, jonka mukaisesti tulee kuin huomaamatta järjesteltyä elämäänsä.
Esimerkiksi nykypersulaisesta kielikuvasta käy neutraalin kuuloinen ”Kreikan tie”. Se saa meidät ajattelemaan taloutta reittinä, jossa valtiot kulkevat kohti määränpäätä. Kreikan tielle ei haluta, sillä emme halua matkustaa Kreikan matkakaverina. Emmekä ainakaan samaan kohteeseen.
