Kestävyysjuoksun kriisi: Vain 20–30 nuorta harjoittelee tarpeeksi
Juoksijan keho ei kestä, kun harjoittelumääriä nostetaan nopeasti.
Näytelmän käsikirjoitus on selvä: tumma britti Mo Farah vastaan afrikkalaiset.
Miesten 10 000 metrin juoksu kruunaa yleisurheilun MM-kisojen avauspäivän lauantaina 22. elokuuta. Pekingissä ei nähdä yhtään suomalaista ratakestävyysjuoksun kuninkuusmatkalla.
Korpitaivalta on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Risto Ulmala on juossut viimeksi kympillä olympia- tai MM-kisoissa. ”Coloradon susi” keskeytti Barcelonassa vuonna 1992. Sen jälkeen muutamia juoksijoita on osallistunut 10 000 metrille EM-kisoissa, ilman menestystä.
”Se miesjuoksijoiden joukko on karun pieni, joka harjoittelee nykyään sataprosenttisesti urheilun ehdoin”, sanoo kestävyysjuoksun lajivalmentaja Rami Virlander.
Tällä vuosituhannella Suomella on kaksi Euroopan mestaria, Janne Holmén maratonilla ja Jukka Keskisalo 3000 metrin esteissä. Myös Pekingissä sinivalkoiset värit ovat samoilla matkoilla, Henri Manninen ja Anne-Mari Hyryläinen maratonilla sekä Sandra Eriksson ja Camilla Richardsson esteissä.
”Kymppi on raain matka radalla, taso on älyttömän kova. Se matka vaatii lahjakkuutta ja huipputyyppiä”, Virlander sanoo.
Yleisurheilussa on taas imua, myös pitkillä matkoilla. Vuosina 2013–2015 Suomella oli yhdeksän kestävyysjuoksijaa nuorten arvokisoissa, enemmän kuin kertaakaan 20 vuoteen.
Mutta joukko on yhä pieni. Tarvitaan lisää juoksijoita ja lisää juostuja kilometrejä.
”Meillä on 20–30 alle 20-vuotiasta juoksijaa, jotka ovat heittäytyneet urheilulle”, Virlander sanoo.
”Muut jäävät harjoitustavoitteista, kilometrejä ei kerry tarpeeksi.”
Kestävyysjuoksuharjoittelu pitäisi aloittaa viimeistään 12-vuotiaana. Nyrkkisäännön mukaan 12-vuotiaan ohjelmassa on juoksua 20 kilometriä viikossa, sitten viikkoharjoittelun määrä nousee kymmenen kilometriä joka vuosi.
Hyppäys nuorista aikuisten arvokisoihin ei onnistu, jos nuorena on laistettu harjoittelutunneista.
”Meillä on paljon juoksijoita, jotka haluaisivat harjoitella enemmän”, Virlander sanoo. ”Mutta paikat eivät kestä, kun treenimääriä yritetään nostaa lyhyessä ajassa.”
Monen lahjakkuuden ura päättyy jalkavammaan.
Kaksi vuotta sitten Urheiluliitto alkoi viestiä seuravalmentajille, että nuoria pitää juoksuttaa rohkeammin. Lajipäällikkö Tommy Ekblom luonnehti harjoittelumääriä ”murheellisen alhaisiksi”.
Lajivalmentaja Rami Virlander toivoo, että myös vanhemmat innostaisivat lapsiaan juoksemaan.
”On ollut varovaisuutta, on pelätty sitä juoksemista ja kilpailua, vaikka se on hyvin luonnollista lapsille.”
Suomessa oli 1970- ja 1990-luvuilla valmentajien ympärille kasattuja kilpajuoksijoiden juoksutalleja. Viime vuosina Porvoosta on levinnyt juoksuliike, joka perustuu myös yhteisharjoitteluun. Uutta on, että kilpajuoksijat ja kuntoilijat juoksevat kimpassa. Massasta yritetään poimia uusia nuoria kykyjä kilpakentille.
Urheiluliitto tukee juoksuliikettä ja kannustaa seuroja järjestämään yhteisiä treenejä.
”Kun harjoitteluryhmä on riittävän iso, nuoren kynnys lähteä kestävyysjuoksuun madaltuu, sillä silloin jokainen löytää porukasta oman tasoisensa viiteryhmän.”
Yhä harvempi nuori haluaa lähteä enää yksin lenkille, ainakaan joka päivä.
”Jos 12-vuotiaalle tytölle sanoo, että juokse kymmenen kilometriä, se ei todennäköisesti toteudu”, Virlander sanoo.
”Mutta hyvä yhteisharjoittelulenkki alkuverryttelyineen sujuu lähes huomaamatta.”
Kokeneet juoksijat opettavat ja näyttävät esimerkkiä kokemattomille. Kun samaan harjoitukseen osallistuu hyvin eritasoisia juoksijoita, pitää olla kuitenkin tarkka.
”Jos joku heikompi juoksija roikkuu väkisin mukana, harjoittelu on tehollisesti liian kovaa”, Virlander sanoo.
”Siksi vauhteja ja vetoja pitää eriyttää tason mukaan.”
Aika näyttää, hioko yhteisharjoittelu uusia vireneitä ja väätäisiä Suomeen.
”Meillä on alle 20-vuotiassa useita lahjakkaita kestävyysjuoksijoita. Ei ole rajoja, mihin he voivat kehittyä”, Virlander sanoo.
Kestävyysjuoksuun uusi lääke – lue laaja selvitys kimppatreeneistä täältä.