Arvio: Puolustaja
Juha Rantasila teki kaksi komeaa uraa.
Vastikään kymmenen vuotta täyttäneen Teoksen perustaja Niklas Herlin on kova Helsingin IFK:n mies, ja se näkyy myös kustantamon julkaisupolitiikassa. Pari vuotta sitten ilmestynyt ”Mr. IFK:n”, Matti Hagmanin elämäkerta on saanut jatkoksi 1960- ja 70-lukujen vaihteen menestysvuosien ”Punaisen ison kakkosen” Juha Rantasilan muistelmat.
Hagmanista kertova kirja on surullinen tarina pelaajasta, jonka elämässä ei ollut juuri muuta kuin urheilu. Rantasila on sen sijaan toista maata. Hän opiskeli jo pelaaja-aikanaan juristiksi ja on sen jälkeen tehnyt toisen uran asianajajana. Kirjan nimi, Puolustaja, viittaakin sekä jääkiekkoon että Rantasilan lakimiesvuosiin.
Leena Kekkosen taitavasti editoima teksti on nautittava sekoitus suoraa puhetta ja nostalgiaa. Rantasilan ura eteni Porin ulkojäiltä jo nuorena Helsingin kirkkaisiin valoihin ja maajoukkueeseen, mutta uraan mahtui myös varjoja, kuten Sapporon olympiapelit keskeyttänyt loukkaantuminen ja ristiriidat IFK:ssa valmentajien ja muiden pelaajien kanssa. Kirjassa ei peitellä näitä vaikeitakaan asioita.
Juristina Rantasilalla on piinkovan ja rahan päälle ymmärtävän miehen maine, mutta hänellä on myös pehmeämpi puolensa. Peliuransa lopetettuaan hän on ollut kehittämässä sekä aktiivi- että entisten pelaajien edunvalvontaa. Tämän kirjankin tuotto menee kokonaan nuorille pelaajille kiekkoilun jälkeisen elämän rakentamiseen.
