Arvio: Hävittäkää Helsinki!
Antero Raevuoren kirjassa käydään läpi Helsingin pommituksia ruohonjuuritasolta.
Antero Raevuoren uusi kirja tuo mieleen Antony Beevorin monet toista maailman- sotaa käsittelevät teokset.
Beevorin tapaan Raevuori kuuluu niihin, joille ei riitä, että sotahistoriaa kirjoitetaan vain poliittisten johtajien, diplomaattien ja kenraalien näkökulmasta. Tämän koulukunnan mielestä sodan todellisuudesta saa täyden kuvan vasta jos katsoo asioita ruohonjuuritasolta, yksittäisten taistelijoiden ja taistelujen keskelle joutuneiden siviilien silmin.
Raevuoren aiheena ovat Neuvostoliiton helmikuussa 1944 toteuttamat Helsingin suurpommitukset: kolme kymmenen päivän välein tehtyä hyökkäystä, joissa kuoli noin 150 ihmistä ja tuhoutui viitisensataa taloa. Tuhosta huolimatta ne olivat suomalaisille torjuntavoitto, sillä ilmatorjunta hämäsi hyökkääjät pudottamaan suuren osa pommeista kokonaan muualle kuin oli tarkoitus.
Kirjassa ovat pääosassa kotinsa menettäneet tai muuten pommitukset kokeneet helsinkiläiset. Raevuori vie kuitenkin lukijat myös Helsingin ylle venäläisiin koneisiin, Pasilassa seisoneeseen Mannerheimin salonkivaunuun ja entisen presidentin P. E. Svinhufvudin sairasvuoteelle. Sotahistorian harrastajille kirjassa ei ole kovin paljon uutta tietoa, mutta kokeneena journalistina Raevuori yhdistää tutut palaset hienoksi kertomukseksi.
Mieleenpainuvin yksityiskohta? 1940-luvun Helsingissä käytiin ahkerasti luistelemassa.
