Kohtelias kuolema
Hugo Simbergin luurankojen suosio ei ole sattumaa, Helen Korpak kirjoittaa.
Syyskuun lopussa vietettiin Knurrin 127. kuolinpäivää. Tai no, olisi vietetty, jos syyskuussa olisi 31 päivää.
Hugo Simbergin maalaukseen perheensä marsuista on nimittäin kirjattu: Knurr, rotan tappama 31.9.1899.
Virhe vai vitsi? Simbergin maailmassa kuolema ei katso kalenteria.
Erikoinen marsupotretti on yksi monista yksityislainoista, jotka ovat hetken kaikkien nähtävillä Turun taidemuseon Simberg-retrospektiivissä.
Museokokoelmista ovat puolestaan peräisin muun muassa harjoitelmat Tampereen tuomiokirkon freskoihin. Osa niiden kiinnostavuudesta on skandaalin ansiota: alastomat pojat herättivät aikanaan pahennusta. Nykyään kohusta huolehdittaisiin kommenttipalstoilla.
Simberg on rakastettu ennen kaikkea satuaiheisista teoksistaan, joissa yhdistyvät kömpelyys ja melankolia. Niitä kestää suurinakin annoksina. Kokonaisuuteen kuuluu myös teknisesti oikeaoppisia muotokuvia, kuten Täti (1898). Paikoin lähes rumuudeksi yltyvä hiomattomuus paljastuu näin valinnaksi.
Ei liene sattumaa, että luurankoaiheet kuuluvat Simbergin suosituimpiin. Kuolema ei ole niissä söpö maskotti eikä pelottava viikatemies vaan suopea, jopa tervetullut vieras.
Aikana, jolloin kuolema on tabu, sellaiselle on tilausta.
Hugo Simberg: Näkyvän takaa. Turun taidemuseo (Aurakatu 26) 17.1.2027 asti.