Japanilainen karjalanpiirakka

Aluksi niitä sai japanilaiseen ruokaan erikoistuneista ravintoloista, sitten tarjonta laajeni ruokakauppojen eväshyllyille. Tänä vuonna onigirit saapuivat jopa uudistuneille R-kioskeille.

Silti moni suomalainen ei tiedä, mikä onigiri oikeastaan on. Merilevään kääritty ­riisivälipala sekoitetaan sushiin, eikä asiaa tietysti auta, että onigiri kuulostaa miltei samalta kuin nigiri, yksi sushin alalajeista. Sekä sushi että onigiri sisältävät riisiä ja usein myös kalaa, ja niitä on syöty Japanissa jo vuosisatojen ajan.

Siihen kahden ruoan samankaltaisuudet sitten loppuvatkin, sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom. Hän on asunut Japanissa ja kirjoittanut maan gastronomisista perinteistä.

Sushiriisi maustetaan etikalla, johon nimikin viittaa (sen alkuosa ”su” tarkoittaa japaniksi etikkaa). Lisäksi nykyään lisätään usein myös sokeria. Onigiristä nämä mausteet puuttuvat. Sen kulttuurinen asema on myös Lindblomin mukaan hyvin erilainen. Sushi on Japanissa juhlava herkku, jota syödään erityisissä tilanteissa ja jonka valmistaminen on oma taiteenlajinsa. Onigiri taas tunnetaan arkisena välipalana. Sillä on Japanissa hieman samanlainen asema kuin vaikkapa reissumiehellä Suomessa.

”Ruis on meillä tärkeä ja perinteinen raaka-aine. Ja siitä valmistettu reissumies tai jokin muu leipä taas toimii kätevästi eväänä, johon lisätään oman maun mukaiset täytteet. Se ei ole kokonainen ateria, mutta jollain lailla tyydyttävä ateriankorvike”, Lindblom sanoo.

Juuri sellainen on myös onigiri. Pelkistetyimmillään se voi olla vain merilevään käärittyä keitettyä riisiä, mutta usein sisällä on jonkinlainen täyte. Perinteisiä vaihtoehtoja ovat tonnikala ja umeboshi. Jälkimmäinen suomennetaan usein suolatuksi luumuksi, vaikka oikeastaan kyseessä on japanin­aprikoosista valmistettu hapan säilyke.

Japanissa onigereitä myydään jokaisessa ruokakaupassa suurista tavarataloista pieniin pikamarketteihin eli kombineihin. Niitä valmistetaan myös kotona, ja monelle äidin onigirit ovat nostalgista lohturuokaa.

Onigiriin voidaan japanilaisissa kotioloissa myös suhtautua hieman samaan tapaan kuin meikäläisittäin pyttipannuun. Merilevä-riisikäärö voidaan siis täyttää miltei millä tahansa raaka-aineilla, joita edelliseltä aterialta on jäänyt tähteeksi.

Suomessa astetta fiinimpiä onigireitä tarjoavat muun muassa helsinkiläisravintolat Onigiri musubi sekä Kizuna. Jälkimmäisessä paikassa on kehitelty myös suomalais-japanilaisia versioita, joissa täytteenä käytetään esimerkiksi suppilovahveroita ja poroa.

Ruokakauppaversiot onigireistä eivät ole Taru Lindblomin mielestä vielä samalla tasolla kuin Japanissa. Syykin on selvä. Meillä kysyntä ei ole yhtä kiihkeää kuin Japanissa. Sen seurauksena tuotteet saattavat seisoa kaupan hyllyllä useita päiviä.

Kun onigiriä puraisee, pitäisi riisin olla pehmeää, mutta erottuvaa. Kylmäkaapissa liian pitkään odottanut versio tuntuu kuitenkin tiiviiltä ja mössömäiseltä.

Oikeastaan suutuntuman pitäisi olla hieman samanlainen kuin tuoreen karjalanpiirakan keskiosassa, Lindblom pohtii.

Kenties karjalanpiirakka onkin onigirille parempi vertauskuva kuin reissumies: kätevä eväs, joka tuntuu hieman lohturuokamaiselta.