Kirjavista aineksista syntyy oma tyyli

Drug Store Raid on tarjonnut jo jokusen vuoden vaihtoehtorockin sisäpiirille huimia keikkoja. Bändin toisen albumin nimi on pitkä ja kolkolta kalskahtava: Pop Songs for People Who Might Get Killed.

Siinä bändi on päässyt vielä lähemmäs vänkää ja maanista lavameininkiään kuin esikoisellaan Background Music for Family Arguments. Sointi on kirkastunut ja laatu voi enteillä läpimurtoa.

Avausbiisi Here Comes Franz alkaa epäröivästi klonksuen, mutta kasvaa isoksi, jopa jylhäksi hätähuudoksi. Matkan varrella saksofoni tuuttaa savuisen raukeita jazz-sävyjä suvannoksi. Tyylien kerroksellisuus, rytmin äkilliset vaihdokset ja vaihtelevat tunnelmat leimaavat koko levyä. Toinen biisi Ernie Playing Blues liihottelee ja loikkii hilpeästi. Bluesia siinä ei tosin ole.

Jo omakustannelevyn tiedotteessa mainitaan hengästyttävän moninaiset ainekset: postpunk, indierock, no-wave, taiderock, jazz, funk, metalli ja disco. Eikä siinä ole edes kaikki. Esimerkiksi Once Upon a Time in a Nice Big House alkaa ska-biisinä. Metallia on vain ripaus, lihaksikasta funkia rutkasti. Tyylit vaihtelevat ja sekoittuvat kuin kielet Baabelin tornissa. Kaoottinen ja kaheli sekametelisoppa tuntuu toisaalta yllättävän yhtenäiseltä. Drug Store Raid onnistuu rakentamaan kirjavista palikoista oman jykevän äänitorninsa.

Drug Store Raid on helsinkiläinen yhtye, joka aloitti vuonna 2021 nimellä Soviet Hot Dog. Laulaja-kitaristi Otto Pirttiperä soitti jo sitä ennen teininä muun muassa vaasalaisessa bändissä Entusiasti ja Eksyneet. Levyn sävellykset ja sanoitukset on merkitty Pirttiperän nimiin.

Esikuvia ja mielleyhtymiä pulpahtelee mieleen runsaasti. Ehkä osuvin vertailukohta on 1970-luvun Talking Heads. Ennen kaikkea tavassa koota oma sointi villistä valikoimasta aineksia rytmimusiikin historiasta on paljon samaa.

Välillä levyllä bailataan hilpeästi, mutta usein tunnelmat liikkuvat uhkaavasta hätääntyneeseen. Pirttiperä osaa tulkita niitä vakuuttavasti. Harva kuulostaa yhtä uskottavalta laulaessaan hengenhädässä, raivon vallassa tai ihan vaan haikeasti.

Pirttiperän tarkkaa ikää ei kerrota, mutta hän lienee vielä reilusti alle 30-vuotias. Yhtä nuorelta näyttää muukin bändi: Venla Hakola (saksofoni), Elli Holmström (basso, laulu), Antti Selenius (lyömäsoittimet) ja Eemi Snicker (koskettimet).

Nuoruudesta huolimatta Drug Store Raid soittaa tarkasti, notkeasti ja vaivattomasti kuin veteraanit. Se teki yhden vuoden parhaista rocklevyistä. Mitä siitä vielä tuleekaan? 

Drug Store Raid: Pop Songs for People Who Might Get Killed. 2026