Outoa väkeä Helsingissä

Helsinkiä ympäröivät vuoret, joiden korkein huippu kohoaa lähes neljään kilometriin. Talvisin vuorilta vaeltaa kaupunkiin outoa väkeä: tonttuja, peikkoja, hiisiä.

Juhani Karilan uuden romaanin hahmogalleria ei yllätä niitä, jotka ovat lukeneet seitsemän vuotta sitten ilmestyneen Pienen hauen pyydystyksen. Siinä outo väki eli Lapissa eikä lukijalta vaadittu suurta uskon hyppyä romaanin maailmaan sukeltamiseksi. Arktinen hysteria ja mytologia löivät kättä. Mutta miten käy, kun uudessa romaanissa ihmissusi pitää terapeutin vastaanottoa Helsingin Kruununhaassa? Joutuuko lukija pinnistelemään epäuskonsa nujerta­miseksi?

Karilalla on kyky kirjoittaa arkitodellisuuden ylittävistä asioista rennon luontevasti. Viritykseltään arkinen kerronta saa epäluonnollisenkin tuntumaan luonnolliselta: Kun vastaan tuli hiisi, hän siirtyi polun sivuun ja odotti, että otus löntysti ohi.

Ihmissuden hahmo on herkullisen humoristisesti kuvattu, mutta muut fantasiaolennot uhkaavat jäädä pikemminkin kuvittamaan kuin syventämään kertomusta.

Karilan tyyliin kuuluu toiminnallisuus. Hän ei viivähdä henkilöhahmojen sisäisissä maailmoissa, vaan luottaa pitkien vuoropuheluiden ja nopeiden tilanteiden voimaan.

Pienen hauen pyydystyksessä kerronta tempaisi heti mukaansa, mutta uusi romaani lähtee liikkeelle verkkaisesti.

Päähenkilö Eve on pöytätenniksen kilpapelaaja, ja Karila käyttää runsaasti sivuja ottelutapahtumien perusteelliseen kuvailuun. Urheiluselostukset työntävät fantasiamaailman taustalle. Vielä pitkästi puolenvälin jälkeen ihmettelin, ovatko oudot otukset pelkkää rekvisiittaa.

Romaanin loppupuolella vauhti onneksi kiihtyy. Viimeiset kymmenet sivut ovat karilamaista tykitystä parhaimmillaan.

Helsingin päättäjät houkuttelevat superpuuta valmistavaa unkarilaista Loginia perustamaan haarakonttorin kaupunkiin. Tavoite edellyttää tonttujen, peikkojen ja hiisien siivoamista katukuvasta.

Puhdistuksessa on toiseutettujen vähemmistöjen vainon kaikuja. Joku voi pitää romaanin viestiä ajankohtaisena, joku toinen tendenssimäisenä. Uudenlaisia oivalluksia Karila ei pahan arkipäiväisyydestä tarjoile.

Pienen hauen pyydystys oli poikkeuksellinen menestys sekä Suomessa että maailmalla. Uudesta romaanista puuttuu samanlainen taikavoima.

Helsinki ei syki kerronnassa yhtä vahvasti kuin Lappi, eikä päähenkilö Even traumoista kasva yhtä vetävää taustatarinaa kuin Pienen hauen pyydystyksen Elinan myyttisistä taisteluista. 

Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi. 348 sivua. Siltala, 2026.