Löylyn salaisuudet

Seniorisaunojat odottavat jo ulko-ovella. Suomen Saunaseura avautuu kello 13 Vaskiniemessä Helsingin Lauttasaaressa. Joukossa on paljon yli 80-vuotiaita.

”Teräsvaariosastoa”, sanoo Jouni Niiniaho. ”Liikuntakyky, näkö tai kuulo menee, mutta pää tuntuu toimivan monella iäkkäällä aktiivisaunojalla.”

Timo Lindgren komppaa vieressä. Ikämiehet istuvat tauoilla kahvion takkahuoneessa ja pitävät tietokilpailua, ”höppänöitä” ei lauteilla tapaa.

”Täällä on tosi teräväpäisiä kasi- ja jopa ysikymppisiä.”

63-vuotias Lindgren ja 51-vuotias Niiniaho ovat saunoneet lapsesta saakka. He kuuluvat himosaunojien heimoon: 3–6 kertaa viikossa.

Seurustelu ja saunominen kuuluvat samaan pakettiin. Lindgren viettää Vaskiniemessä 4–6 tuntia. Käy löylyssä ja uimassa neljä tai viisi kertaa, sen jälkeen istuu, syö ja juttelee tunnin takkahuoneessa. Sitten taas sama uudestaan.

Lindgren on huomannut, että iän kart­tuessa siirrytään miedompiin löylyihin. Myös ääretön kuumuus kiehtoo. Eräs kymmenen hengen ryhmä saunoo aina kuumimmassa saunassa tunnin ja vartin.

Savusaunassa numero 3 on alkuiltapäivästä 130–140 astetta.

”Se sauna on todella kuuma”, Lindgren sanoo. ”Ryhmä pitää kiukaan luukun koko ajan auki.”

Tappaako sauna suomalaisia?

Brittiarmeijan lääkäri H. Foster kirjoitti kirjeen tiedelehti Lancetiin elokuussa 1976. Suomessa kuolleisuus sepelvaltimotautiin oli maailman korkeimpia.

Foster kysyi, missä määrin sydänkuolemat johtuivat keski-ikäisten toistuvasta saunomisesta.

Sydänlääkäri Matti Romo jatkoi kirjeenvaihtoa Lancetissa. Helsingissä oli rekisteröity 1 631 äkillistä sydänkuolemaa reilun vuoden aikana. Vain kahdeksan oli sattunut saunassa.

Tapaus ei ollut ainoa, jossa epäiltiin suomalaisen saunan vaarantavan terveyden.

Puolessa vuosisadassa tilanne on kääntynyt päälaelleen. Saunatutkimukset ovat osaltaan innostaneet lauteille uusia saunojia niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Saunoja ja kiukaita maailmalle vievä Harvia listaa verkkosivullaan ”kymmenen tieteellisesti todistettua saunan terveyshyötyä”. Parantaa unta, mielen hyvinvointia, sydänterveyttä, muun muassa. Myös monet asiantuntijat katsovat saunomisen vaikuttavan myönteisesti, vaikka tulkitsevat tuloksia varovaisemmin kuin kiuasyhtiö.

Yksi kiehtova kysymys on, voiko ahkerasti saunomalla estää tai hidastaa Alzheimerin taudin syntyä. Muistisairaudet yleistyvät vauhdilla. On arvioitu, että tautitapaukset vähenisivät puolella, jos sairauden puhkeamista saataisiin lykättyä viidellä vuodella.

Heinäkuussa 2026 kokenut terveystoimittaja Bill Gifford selvitti New Scientist -lehdessä saunan kaltaisten lämpöhoitojen mahdollisia hyötyjä aivoterveydelle.

”(–) olen vakuuttunut siitä”, Gifford kirjoitti, ”että kohdennettu lämpöhoito ansaitsee oman paikkansa pitkäikäisyyttä tuke­vien keinojemme joukossa.”

Tiede pääsi jyvälle saunomisen ja aivoterveyden yhteydestä vuonna 2016.

Kardiologi Jari Laukkasen johtamassa tutkimuksessa oli seurattu 2 315 miestä yli 20 vuoden ajan. Sydämen ja verisuonien lisäksi kiinnostivat aivot. Tutkimuksen havainto oli hämmästyttävä: 4–7 kertaa viikossa saunovien miesten riski sairastua Alzheimeriin ja muuhun muistisairauteen oli yli 60 prosenttia pienempi kuin kerran viikossa saunovien.

”Tulos oli kyllä yllätys”, sisätautiopin professori Laukkanen sanoo nyt.

Tutkimusta on luettu yli satatuhatta kertaa ja siihen on viitattu tieteellisissä artikkeleissa lähes 140 kertaa. On aprikoitu, sekoittivatko tulosta muut tekijät, vaikkapa himosaunojien muita terveemmät elintavat.

Laukkanen kertoo, että analyysissa huomioitiin sydän-, verisuoni- ja muistisairauksien useita tunnettuja riskitekijöitä, kuten verenpaine, diabetes ja ylipaino.

”Oli kiinnostavaa, että yhteys [ahkeran saunomisen ja Alzheimerin sairastumisriskin välillä] säilyi sen jälkeenkin hyvin selkeänä ja tilastollisesti vahvana.”

Vuonna 2020 toisessa laajassa suomalaisessa väestötutkimuksessa kysyttiin, ”suojaako sauna dementialta”. Tulos: Usein toistuva saunominen ennusti pienempää sairastumisriskiä.

Laukkanen toppuuttelee johtopäätöksissä. Kumpikaan tutkimus ei todista, että lähes päivittäinen saunominen estäisi tai hidastaisi muistisairautta. Aina voi olla tuntemattomia tekijöitä, joihin tutkijat eivät ole päässeet kiinni.

Saattoivatko tulokseen vaikuttaa psyykkiset tekijät, ”saunaprofessori” Laukkaselta on kysytty. Monelle saunominen on miellyttävä sosiaalinen kokemus, ja yhteisöllisyys on yhdistetty pienempään muistisairauksien riskiin.

Laukkanen on keskustellut yhteisestä tutkimusaiheesta psykologien kanssa.

”Sydämen sykettä ja verenpainetta voi mitata mittarein. Se on paljon selkeämpää kuin päästä pään sisälle, tutkia mielihyvää ja rentoutumista.”

Saunomisen on havaittu vaikuttavan suotuisasti sydämen terveyteen. Verenpaine laskee ja verisuonten joustavuus kasvaa, mikä on hyväksi pumpulle.

Mutta miten saunan tapainen lämpöhoito vaikuttaa ihmisen aivoihin? Ja mitkä ovat mahdollisia muistisairaudelta suojaavia biologisia mekanismeja? Sitä yritetään ensi kertaa selvittää Yhdysvalloissa.

Kansasin yliopiston Alzheimerin taudin tutkimuskeskuksessa on meneillään FIGHT-AD-tutkimus. Osallistujiksi etsitään vähintään 65-vuotiaita, kognitiivisesti terveitä ihmisiä, joilla on Alzheimerin tautiin yhdistettyjä aineenvaihdunnallisia riskitekijöitä.

Tutkimuspaikka on kuumavesiallas. Tavoitteena on nostaa tutkittavien kehon lämpötilaa noin asteella. Se onnistuu tehokkaammin ja hallitummin lämpimässä vedessä kuin kuivassa saunassa.

Tutkittavien ryhmä upotetaan hartioihin asti 40,5-asteiseen ja kontrolliryhmä 36-asteiseen veteen. Noin 45 minuutin koe toistetaan kolme kertaa viikossa kymmenen viikon ajan.

Tutkijat selvittävät, vaikuttaako lämpöhoito Alzheimerin taudin riskitekijöihin. Jos tulokset ovat myönteisiä, jatkossa tarvitaan laajempia ja pitkäkestoisempia tutkimuksia.

Lämpöhoitoa on verrattu kevyeen liikuntaan. Yksi hankkeen tutkijoista, professori Paige Geiger totesi The Daily Telegraphissa vuonna 2023, että lämpöhoito saattaa olla ”hyvä vaihtoehto liikunnalle”.

”Sitä olisi helppo soveltaa ikääntyneisiin ihmisiin, joilla on dementian ja Alzheimerin taudin riski.”

Kylvyt parantavat, balnea sanant. Niin ajateltiin jo antiikin Rooman kylpylöissä. Myös suomalaisessa saunassa, Lähi-idän hammamissa, japanilaisessa onsenissa ja meksikolaisessa temazcalissa on iät ajat otettu lämpöhoitoja.

Sauna on kuumin paikka, jonne ihminen menee vapaaehtoisesti. Hikoilu poistaa liian lämmön, se mahdollistaa pitkät ja toistuvat istunnot löylyissä.

Sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri, emeritusprofessori Timo Strandberg oli puheenjohtaja työryhmässä, joka päivitti hiljattain muistisairauksien Käypä hoito -suositusta.

Voiko saunan tapaisesta lämpöhoidosta tulla jonain päivänä virallinen hoitosuositus muistisairauden ehkäisyssä?

”En pidä sitä mahdottomana”, Strandberg sanoo.

Matkassa on kuitenkin monta mutkaa. Yksi pulma on metodologinen. On vaikea järjestää koetta, jossa saunojen olot ja saunojien käytös olisivat aina vakiot.

Alzheimerin tautiin johtava prosessi alkaa aivoissa usein 20–30 vuotta ennen oireita. Jotta lämpöhoidon vaikutuksia voisi luotettavimmin selvittää, tutkittavia olisi oltava paljon ja tutkimuksen pitkä.

”Vuosia kestävä, satunnaistettu saunatutkimus olisi valtavan kallis”, Strandberg sanoo.

”En usko, että sellaista tullaan koskaan tekemään.”

Muistisairauden lääkkeettömässä hoidossa ei ole yhtä poppakonstia. Sen todisti laaja ja pitkäkestoinen suomalainen Finger-tutkimus. Liikunta, terveellinen ruoka, aivojumppa ja verisuonitautien riskitekijöiden hoito hidastivat tiedonkäsittelyn heikkenemistä ihmisillä, joilla oli kohonnut muistisairauden riski.

Finger-tutkimus ei kerro mitään saunomisen vaikutuksesta. Mutta tulos viittaa siihen, että lähes päivittäinen löylyttely ei yksin jarruta muistisairautta. Aivoterveys on monen tekijän summa.

Kliinisen näytön lisäksi tutkijat kaipaavat tietoa siitä, miten saunan tapaiset lämpöhoidot voivat vaikuttaa aivojen toimintakykyyn.

Yksi kiinnostava hypoteesi koskee elimistön omaa puolustusreaktiota: kun kuumuus iskee, syntyykö suojamekanismi, joka varjelee aivoja ikääntymisen haitallisilta muutoksilta?

Helmikuussa 2025 Washingtonin yliopisto kertoi tiedeuutisesta: Potilas uhmaa geneettistä kohtaloaan ja välttää Alzheimerin taudin.

Lähellä Seattlea asuva Doug Whitney oli perinyt geenimutaation, jonka kantaja sairastuu Alzheimeriin yleensä jo keski-iässä. Suvussa muistisairaus oli ollut vitsaus, mutta 75-vuotias mies oli edelleen täysin terve, eli kotona vaimon kanssa ja kasvatti kukkia.

”Minulle on todella tärkeää selvittää tämä”, Whitney kertoi. ”Äidilläni oli 13 veljeä ja sisarta, ja heistä kymmenen kuoli ennen 60 vuoden ikää.”

Alzheimerin taudissa aivoihin kertyy poikkeavia proteiinikasaumia, beeta-amyloidia ja tau-proteiinia. Kun Whitneyn aivot kuvattiin, beeta-amyloidia oli runsaasti. Sen sijaan tau-proteiinin muodostamia vyyhtejä aivosoluissa ei ollut juuri lainkaan.

Whitneyn aivo-selkäydinnesteestä löytyi huomattavan paljon lämpösokkiproteiineja. Ne ovat eräänlaisia solujen huoltomiehiä, jotka korjaavat ja poistavat lämpöstressin vaurioittamia proteiineja.

Whitney oli työskennellyt vuosikausia laivamekaanikkona. Konehuoneissa joutui sietämään korkeita lämpötiloja. Tutkijat aprikoivat, olisivatko kuumuuden runsastuttamat lämpösokkiproteiinit estäneet tau-proteiinin kertymät ja sitä kautta Alzheimerin taudin.

Tutkijat olivat varovaisia tulkinnoissaan. Saattoi olla geneettisiä tekijöitä, jotka suojasivat potilasta. Siitäkään ei ollut varmuutta, olivatko lämpösokkiproteiinit ilmiön taustalla. Mutta kannattaa tutkia lisää, tehdä väestötutkimuksia ja eläinkokeita, tutkijat vakuuttivat.

Tapaus Whitneyn tulokset julkaistiin Nature Medicine -lehdessä.

”Ne viittaavat mahdollisiin uusiin hoitokeinoihin, joita voitaisiin tutkia Alzheimerin taudilta suojautumiseksi”, lehdistötiedotteessa todettiin.

Doug Whitney on saanut tutkijoilta lempinimen DIAN-poikkeusyksilö. Hän on tiettävästi yksi kolmesta maailmassa tunnetusta ihmisestä, joka on välttänyt Alzheimerin odotetun kulun. Tieteen termein heitä kutsutaan ”poikkeuksellisen vastustuskykyisiksi mutaation kantajiksi”.

Sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Timo Strandberg sanoo, että kova lämpöaltistus on yksi uskottava selitys, miksi Whitney on välttänyt perinnöllisen muistisairauden.

”Mutta tapausselostukset ovat aina tapausselostuksia. Siinä taustalla on monta mahdollista syytä.”

Hiljan on saatu näyttöä, että sydämen vajaatoiminnasta kärsivät hyötyvät saunomisesta, kun lämpötila on maltillinen. Strandbergista tulos on merkittävä. Väestön ikääntyessä hoidontarve lisääntyy. Sydämen vajaatoiminta on myös yksi muistisairauden riskitekijä.

”Sydämen vajaatoiminta itsessään ei ole mikään pikkujuttu, se on yhteiskunnalle kallis tauti.”

Hidastaako tiheä saunominen Alzheimeria, sitä ei pystytä välttämättä koskaan todistamaan aukottomasti, vaan tietty mysteeri jää aiheen ympärille.

Silti kannattaa istua lauteilla, Strandberg sanoo, jo henkisen hyvinvoinnin takia.

Vuonna 2018 hän antoi Lääkärilehdessä kollegoiden kanssa vinkin: Lenkille vähintään puoleksi tunniksi, sitten 80-asteisessa saunassa 5–15 minuuttia kerrallaan, välillä vilvoittelua. Toistetaan 3–4 kertaa viikossa.

Katsauksessa muistutettiin presidentti Urho Kekkosen tokaisusta: ”Sauna on hyvä tutkimattakin.”