Riittääkö pöytään ruokaa
Euroopan ennätyshelteet yhdessä El Niñon kanssa ovat esimakua todellisuudesta kymmenen vuoden päästä.
6
MIN
Tonava kuivui niin vähiin, että joen pohjasta löytyi mammutin luita. Maastopalot levisivät rutikuivissa metsissä. Viljelyksillekään ei ole käynyt hyvin.
Kuluneen kesän ennätyshelteet Etelä- ja Länsi-Euroopassa osuvat yksiin kesäkuussa alkaneen El Niño -ilmiön kanssa. Samalla kun laaja korkeapaineen alue asettui kerta toisensa jälkeen Manner-Euroopan ylle ja toi mukanaan helteet, Pohjois- Euroopassa oli viileämpää. Tämä on tyypillistä El Niño -vuosille.
”El Niño on ikään kuin aikakone, joka vie noin kymmenen vuoden päähän”, sanoo tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta.
Ihan täydellinen täsmämatka tulevaisuuteen ei ole meneillään. El Niño vaikuttaa voimakkaimmin päiväntasaajan seudulla, ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos taas lämmittää nopeimmin napa-alueita.
”Loppuvuoden kuukaudet tulevat olemaan ennätyksellisen lämpimiä, ja ensi vuosi rikkoo varmasti ennätyksiä.”
El Niño on tuuliolojen ja merivirtojen muutos, joka johtaa rannikkovesien huomattavaan lämpenemiseen lähinnä Perussa ja Ecuadorissa. Ilmiö keskeisellä merialueella vaikuttaa koko maapallon säähän: lämpötiloihin, sateisiin ja myrskyihin.
Ilmiö toistuu 2–7 vuoden välein ja kestää noin vuoden. Se on voimakkaimmillaan vuodenvaihteen molemmin puolin ja heikentyy keväästä alkaen.
Meneillään oleva El Niño saattaa johtaa ruokapulaan joillakin alueilla, arvioi johtava tutkija Emma Hakala Ulkopoliittisesta instituutista. Tilannetta ei paranna se, että Yhdysvaltain ja Iranin sota ja Hormuzinsalmen sulku ovat johtamassa lannoitteiden kallistumiseen.
”Edessä saattaa olla laajempi globaali ruokakriisi.”
Euroopassa kuluneen kesän ruokasadot ovat kuivuuden vuoksi jäämässä kehnoiksi ainakin Ranskassa, Espanjassa, Italiassa ja Britanniassa.
Kun muuallakin on huonoja satoja, Euroopan on vaikea paikata puuttuvaa satoa tuonnilla. Toisaalta varakas Eurooppa saattaa kahmia ruokaa sieltä, missä sitä jo muutenkin on liian vähän, Hakala sanoo.
”Meillä Suomessa kyllä saadaan ruokaa pöytään, mutta esimerkiksi trooppisista maista tuotavan ruoan hinta voi nousta.”
Suomi on ruoantuotannossa melko omavarainen, ja Huoltovarmuuskeskus ylläpitää viljan ja siemenviljan varmuusvarastoja. Lannoitteet kuitenkin tuodaan paljolti ulkomailta, samoin osa siemenistä.
Luonnonvarakeskus arvioi elokuussa, että ruissato jää tänä vuonna alle suomalaisten kulutuksen, mutta esimerkiksi hernesadosta odotetaan ennätyksellistä.
Kun ilmasto lämpenee, jo kymmenen vuoden tähtäimellä on varauduttava jatkuvaan ruoantuotannon kriisiin.
”Suomi olisi paremmin varautunut, jos ajateltaisiin ruokajärjestelmää uudella tavalla”, Hakala sanoo.
Riippuvuus tuontilannoitteista vähenisi käyttämällä enemmän eläinten lantaa pelloilla. Eläimiin perustuvan ruoantuotannon vähentäminen pienentäisi tarvetta käyttää viljaa ja palkokasveja rehuksi.
Huoltovarmuuskeskuksen teettämä Puuvilja-projekti kokosi muita sopeutumiskeinoja ilmastonmuutoksen oloissa: esimerkiksi viljelykierron monipuolistaminen, palko- ja öljykasvien lisääminen, salaojituksen kohentaminen, maanpeitekasvien käyttö.
Keinokastelu sopii tutkimusraportin mukaan lähinnä isoille tiloille.
”Kaikki, mikä tarvitsee isoja investointeja, on haaste viljelijöille. Tilanne vaatii toimia myös valtiovallalta”, Hakala sanoo.
Maailman ilmatieteen järjestö WMO varoitti syyskuun alussa, että El Niño -ilmiöstä on tulevina kuukausina tulossa mittaushistorian voimakkain. Lisäksi lähtötaso on tähänastisen lämpenemisen vuoksi toisenlainen kuin ennen. Luotettava mittaushistoria El Niñon osalta alkaa 1950-luvulta.
Tyypillisesti El Niño aiheuttaa kuivuutta Saharan eteläpuolisella Sahelin alueella, Afrikan sarvessa ja Etelä-Aasiassa. Kiinassa El Niño -vuosia leimaavat sekä kuivuus että tulvat.
Tämän vuoden heinäkuussa maapallon keskimääräinen lämpötila oli 1,47 astetta korkeampi verrattuna esiteolliseen aikaan. Elokuun keskilämpötila nousi mittaushistorian ennätykseen ja oli jo 1,65 astetta korkeampi verratuna esiteolliseen aikaan.
Kriittisenä rajana pidetty 1,5 astetta voi olla pysyvästi vastassa vuosikymmenen vaihteessa tai jo aiemmin.
Ilmastopaneeli IPCC arvioi joitakin vuosia sitten, että kahden asteen lämpeneminen olisi käsillä 2040–2060-luvulla.
Ilmatieteen laitoksen Mika Rantasen mukaan nykymenolla ja nykyisen tiedon valossa kahden asteen ylilämpö tulee vastaan jo 2040-luvulla.
Nature Food -tiedelehdessä julkaistun tutkimusartikkelin mukaan kahden asteen lämpeneminen pienentäisi viljelykasvien valikoimaa yli puolella maailman pelloista.
Tutkimuksessa oli mukana 30 keskeistä viljelykasvia: viljakasveja, palkokasveja, öljykasveja, juuri- ja mukulakasveja sekä vihanneksia ja hedelmiä.
”Jo pienillä lämpenemisskenaarioilla voi olla vakavia vaikutuksia”, sanoo artikkelin pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Sara Heikonen Aalto-yliopistosta.
Etenkin vehnälle ja ohralle sopivat viljelyolosuhteet kaventuvat merkittävästi. Samoin pienenee useille palkokasveille soveltuva viljelyala. Huonosti on käymässä myös jamssille ja maniokille, jotka ovat tärkeää ravintoa monissa köyhissä maissa.
Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa lähes puolet viljelyalasta on vakavassa vaarassa jo maapallon keskilämpötilan noustua vajaat 1,5 astetta.
Seuraavaksi nopeimmin ilmastonmuutos vaikeuttaa maanviljelystä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sekä eteläisessä Aasiassa, muun muassa Intiassa.
Eurooppa ja Pohjois-Amerikka pääsevät vähemmällä. Aluksi jopa uusia, leudomman ilmanalan kasveja voidaan ryhtyä viljelemään.
Kolmen asteen lämmönnousua lähestyttäessä kaikkien nykyisten viljelykasvien näkymät ovat surkeat.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ohella tarvitaan sopeutumiskeinoja.
”Esimerkiksi kuivuutta paremmin kestäviä viljalajikkeita”, Heikonen sanoo.
Afrikassa on saatu hyviä kokemuksia metsäviljelykokeiluista: kun puita ja viljelykasveja kasvatetaan yhdessä, puut luovat varjoa ja saavat aikaan suotuisan mikroilmaston. Jos vielä puut ovat hedelmäpuita, viljelijät saavat niistäkin lisää toimeentuloa.
Tutkimusryhmä ei tarkastellut mallinnuksessaan sitä mahdollisuutta, että ilmaston lämmetessä Golfvirran pohjoishaara heikkenisi ratkaisevasti tai jopa pysähtyisi.
Ennusteet Golfvirran heikkenemisen ilmastovaikutuksista sisältävät suuria epävarmuuksia. Joidenkin ennusteiden mukaan Pohjois-Eurooppa voisi viilentyä esiteollisen ajan lämpötiloihin tai mahdollisesti jopa kylmemmäksi, ja tällöin viljelyolot olisivat sen mukaiset.
Viileneminen toisi Suomeen ainakin kylmempiä talvia ja lyhyempiä kasvukausia.
Nälänhätä ei kuitenkaan tule yhtäkkiä.
Taloushistorian dosentti ja Kansallisarkiston tutkimuspäällikkö Miikka Voutilainen teki väitöskirjansa Suomen 1860-luvun nälkävuosista ja on tutkinut historian ruokapula- ja nälänhätätilanteita laajemminkin.
Kirjassaan Nälän vuodet hän siteeraa intialaista, nälänhädän syihin keskittynyttä ekonomistia Amartya Seniä: vapaissa demokratioissa nälänhätää ei tapahdu.
Voutilaisen mukaan vapaa media välittää ajoissa tietoa ongelmista, ja poliitikoilta vaaditaan toimia.
”Ruokapula johtaa vaiheittaiseen pyrkimykseen sopeutua”, Voutilainen sanoo.
Suurempaa hätää väistellään siirtymällä halvempiin ruokatarvikkeisiin, myymällä irtaimistoa, ottamalla lainaa, syömällä korvaavaa ravintoa.
Suomessa niukkuuden merkkejä oli havaittavissa jo pitkään ennen nälkävuosia 1867–1868. Köyhäinhoidon tarvitsijoiden määrä kasvoi, Sisä-Suomessa avioliittojen määrä kääntyi laskuun: entistä harvemmilla nuorilla aikuisilla oli varaa ryhtyä perustamaan perhettä.
”Indikaattorit, jotka kertovat, että ihmisillä menee huonosti, ovat olleet tunnettuja silloinkin.”
1860-luvun Suomessa ruokapula ei johtanut mellakointiin, mutta nälän aiheuttamia levottomuuksia on nähty historiassa monesti. Tällä vuosituhannella maailmanlaajuinen ruoan hintakriisi vuosina 2007–2008 johti väkivaltaisiin mellakoihin neljässätoista Afrikan maassa.
”Vuosien 2007–2008 ruoan hintakriisi voi olla lievä siihen nähden, mitä on edessä.”
Vuosina 2010–2011 Pohjois-Afrikassa ja itäisen Välimeren maissa levisi arabikeväänä tunnettu protestiaalto. Silloinkin sytykkeenä oli ruoan hintojen nousu. Arabikevät kaatoi diktaattoreita, Syyriassa kuitenkin jouduttiin pitkään sisällissotaan.
”Mellakointi on yritys vaikuttaa päättäjiin”, Miikka Voutilainen sanoo.