Havukka-aholaista funtsailua

Helsingin Sanomien haastattelema asiantuntija tarjosi koululaisten oppimista mittaavien Pisa-tulosten huonontumiselle tällaista selitystä: ”Some tar­joaa tarinoita menestyjistä, jotka ovat edenneet ilman muodollista koulutusta.”

On äärimmäisen epätodennäköistä, että syynä oppimistulosten pitkään alamäkeen olisivat koululaisten influensserihaaveet. Teoria on ilmiselvästi pelkkää haastateltavan havukka-aholaista funtsailua. Jaahas juu etteivät olisi vaan ne somejulkkikset tämän takana juu ottia tuota.

Funtsailu painettiin kuitenkin lehteen sellaisenaan. Toimittaja ei nähnyt mitään syytä kysellä tarkemmin, mihin näyttöön asiantuntijan vähintäänkin omaperäinen näkemys perustui.

Uutinen kärsi samasta ongelmasta myös yleisemmin. Asiantuntijat saivat esitellä omia lempiselityksiään huonoille tuloksille ilman mitään haastamista.

Osaa tarjotuista selityksistä oli mahdotonta edes ymmärtää. Toinen haastateltu asiantuntija esimerkiksi pohti, voisiko yhtenä syynä tuloksien huononemiseen olla ”pitkäjänteisen työskentelyn muuttuminen lyhytjänteisemmäksi”.

Toisaalla sama asiantuntija taas sortui itsestäänselvyyksiin. ”Jos oppilas ei koe lukutaitoa ja matematiikkaa arvokkaiksi, ei niiden oppimiseenkaan välttämättä käytetä aikaa”. Vanhat kunnon ennakkoluulotkin kelpasivat. Aasian maiden Eurooppaa paremman Pisa-menestyksen kerrottiin johtuvan ”kulttuurista”.

Ylen uutisointia vaivasi sama tauti kuin Helsingin Sanomien. Haastateltavat asiantuntijatkin olivat toki osin samoja.

Yhden mukaan ”koulutuspoliittisesti parhaiten voi vaikuttaa siihen, että pysäytetään oppilaiden osaamisen eriytyminen.” Näkemykseen ei kuitenkaan sisältynyt mitään vihjeitä siitä, miten eriytyminen pysäytetään. Käytännössä asiantuntija siis vain totesi, että oppimisen ongelmat voidaan parhaiten ratkaista ratkaisemalla ­oppimisen ongelmat.

Jokainen tarjottu selitys huutaa ilmeisiä lisäkysymyksiä. En tajua, miten niitä ei kysytty.

Ymmärrän, että toimittajat suhtautuvat asiantuntijoihin kun­nioittavasti. Heitä ei voi grillata samalla tavalla kuin poliitikkoja. Oppimistulosten ymmärtäminen on kuitenkin aivan olennaista kansakunnan tulevaisuuden kannalta. Kun selitykset ovat käsittämättömiä tai mihinkään perustumattomia, toimittaja voi kyllä esittää kohteliaasti pari hankalaa lisäkysymystä.

Rohkea journalisti voisi jopa pohtia, miten on mahdollista, että näin tärkeää asiaa ymmärretään näin huonosti.