Peruuttaako Suomi Suomen mallista?

Vuodesta 2008 vuoteen 2023 asunnottomuus väheni merkittävästi. Nyt asunnottomuus on lähtenyt jyrkkään kasvuun.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Eero Huovinen Juha Kaakinen Hannu Puttonen Ilkka Taipale Paavo Voutilainen
3 MIN

Britannian uusi pääministeri Andy Burnham ilmoitti ensimmäisessä puheessaan, että katuasunnottomuuden poistaminen on hänen hallituksensa tärkein tavoite. Burnham haluaa soveltaa suomalaista Asunto ensin -mallia, johon hän on henkilökohtaisesti käynyt tutustumassa vuonna 2018.

Asunto ensin -malli kehitettiin asuntoministeri Jan Vapaavuoren asettamassa työryhmässä vuonna 2007 ja otettiin käyttöön seuraavana vuonna hallituksen Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa.

Suomen malli pohjautuu vahvaan eettiseen perusteluun. Jokainen ihminen on persoona, jota on kohdeltava arvokkaasti. Ihmisarvoon kuuluu, että jokaisella on paikka, jossa olla ja elää. Asunto on signaali tasavertaisesta kuulumisesta ihmisyhteisöön.

Ihmisarvoon liittyy yhteinen velvollisuus huolehtia niistä ihmisistä, jotka eivät itse jaksa tai osaa. Ihmisyhteisö on kokonaisuus, josta ketään ei saa sysätä sivuun.

Asunto ensin -periaatteen lähtökohtana on itsenäinen vuokra-asunto ja asukkaalle tarjottava riittävä tuki. Asunto on perusta, joka mahdollistaa muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien hoitamisen.

Suomen malli kiinnostaa maailmalla. Pääsyynä on saavutetut konkreettiset tulokset. Vuodesta 2008 vuoteen 2023 asunnottomuus väheni merkittävästi. Yksinelävien asunnottomuus puolittui ja pitkäaikaisasunnottomuus väheni yli 70 prosenttia.

Vuonna 2023 Suomessa oli vähemmän asunnottomia kuin koskaan aiemmin. Muutos on kansainvälisessäkin vertailussa ainutlaatuinen saavutus. Asunnottomuuden vähentyminen on perustunut laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen ja konkreettiseen tavoitteiden asettamiseen.

Asumisen järjestämistä on edistänyt kohtuuhintaisten valtion tukemien vuokra-asuntojen tarjonta ja erityisryhmien investointiavustus. Asukkaiden tukeen on osoitettu kohdennettua rahoitusta.

Nyt asunnottomuus on kuitenkin lähtenyt jyrkkään kasvuun. Yksinelävien asunnottomien määrä on vuodesta 2023 vuoteen 2025 verrattuna lisääntynyt 1 150 henkilöllä.

Suurin asunnottomuutta lisäävä tekijä on ollut toimeentulotukeen sisältyvän vuokranormin kiristäminen. Toimeentulotuessa hyväksyttävät asumismenot ovat jääneet jälkeen paikkakunnan vuokratasosta.

Sosiaaliturvan leikkaukset, elinkustannusten nousu ja työttömyyden kasvu näkyvät asunnottomuuskehityksessä. Taloudelliset syyt ovat kuntien arvion mukaan selvässä kasvussa.

Asunnottomuuden poistamiseen pyrkivän Suomen mallin vahvuus on ollut poikkeuksellisen laajapohjainen poliittinen yhteistyö. Tähän kansalliseen yhteistyöhön myös yksityinen sektori on ollut tervetullut.

Suomessa on tehty paljon asunnottomuuden poistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyvää tutkimusta ja kehittämistyötä. Tieto ja ymmärrys vaikuttavista keinoista asunnottomuuden poistamiseksi on vahva.

Resepti asunnottomuuden poistamiseksi on yksinkertainen: tarvitaan asunto ja riittävä tuki. Tähän tarvitaan voimavaroja myös taloudellisen niukkuuden aikoina. Asuntojen saamiseksi on välttämätöntä turvata valtion tukeman asuntotuotannon riittävyys erityisesti kasvukeskuksissa.

Tavoitteesta asunnottomuuden lopulliseksi poistamiseksi ei ole syytä antaa periksi. Tämä on yhteinen eettinen velvollisuutemme ja pitkällä aikavälillä myös yhteiskuntatalouden kannalta perusteltu tavoite. Jokainen asunnon ja tarvittavan tuen saanut asunnoton tuottaa yhteiskunnalle merkittävää säästöä. 

Kirjoittajat Eero Huovinen, Juha Kaakinen, Hannu Puttonen, Ilkka Taipale ja Paavo Voutilainen kuuluivat asuntoministeri Jan Vapaavuoren vuonna 2007 nimeämään asiantuntijaryhmään.