Ei äkkipysäyksiä!

Kenelle kaupunki kuuluu, kysyvät sähköpyöräileviä turisteja väistelevät kööpenhaminalaiset.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Annukka Oksanen
Kirjoittaja on Kööpenhaminassa asuva toimittaja.
3 MIN

Lisää superpyöräteitä, pyöräilijöiden vihreitä aaltoja ruuhka-aikoina, pyöräkatuja, maanalaisia pyöräpysäköintihalleja metroasemille. 80 miljoonan euron pyöräinfrastruktuuripaketti tänä vuonna takaa myös uuden kevyen liikenteen sillan kaupunkiin, jossa niitä on jo vajaat 30.

670 000 asukkaan ja 730 000 polkupyörän Kööpen­hamina on satsannut rajusti pyöräilyyn 20 viime vuoden aikana. Perusteluksi käyvät arkiliikunnan tuomat massiiviset säästöt terveydenhuollossa, yleinen viihtyvyys ja sujuvuus sekä hiilidioksidipäästöjen väheneminen.

Superpyörätie tarkoittaa tavallista leveämpää ja kaupunkialueen lähikuntiin yhdistävää pyörätietä. Niitä puuhataan lisää pääkaupunkiseudun 27 kunnan ­yhteistyössä. Baanoille on käyttöä työmatkaliikenteessä.

Vihreässä aallossa liikennevalot on rytmitetty 20 kilometrin tuntivauhtia liikkuvien pyörien tahtiin. Kun vihreä aalto yhdistyy superpyörätiehen, työmatka rullaa sujauksessa. Sillä on väliä, sillä pyörä on yleisin työmatkakulkuneuvo.

Keskustan pyöräkaduilla saavat ajaa myös autot, mutta pyöräliikenteen ehdoilla. Pyöräkatujakin tulee lisää.

© Outi Kainiemi

Olosuhteiden lisäksi myös pyörät ja pyöräilijät ovat muuttuneet.

Kööpenhamina tunnetaan Amsterdamin tavoin pystyasennossa ajettavista klassisista mummopyöristään. Niilläkin pääsee kovaa, muttei niin kovaa kuin yleistyneillä sähköpyörillä.

Pyöräkaistoilla seikkailee myös ruokalähettejä mopoillaan ja skoottereillaan. Kaupungin johdon ehdotus pyöräkaistojen tungoksen hälventämiseksi on sähköpyörien ja mopojen siirtäminen alati supistuville auto­kaistoille autojen sekaan. Luvassa on kipakkaa väittelyä.

Kööpenhamina sai poistettua takavuosina sähköpotkulaudat tiukoilla säännöillä, mutta katukuvaan pullahtaneiden noin 15 000 vuokrasähköpyörän suitseminen on vaikeampaa korkean profiilin pyöräilykaupungissa.

Vuokrapyöriä käyttävät ennen kaikkea matkailijat, sillä pyöräilyhän on Kööpenhaminassa must. Siispä pyörän selkään tunnelmoimaan ja tunnelmointia kuvaamaan ja videoimaan. Silloin voi tuntea olevansa aito kööpenhaminalainen.

Kuluneena kesänä tilanne äityi niin pahaksi, että kaupunki kutsui hotellit, pyörävuokraamot, liikennevalistajat ja muut osapuolet hätäkokoukseen.

Pitäisikö sähköpyörien käytön ehtona olla pieni kurssi? Jotkut hotellit sellaisia jo pitävätkin. Valitettavasti matkailijoille ei voi pakottaa kypäriä päähän, koska kaupunkilaisetkaan eivät niitä juuri pidä.

Ensi kesänä tilanne on parempi, ala lupaa, sillä ko­kouksessa syntyi lista toimenpide-ehdotuksista.

Yhtälö on kuitenkin hankala. Kööpenhamina elää kasvavasta turismista ja markkinoi itseään nimenomaan pyöräilyparatiisina. Kun päälle lisää Dua Lipan, Reese Witherspoonin, Jeremy Strongin ja kaiken maailman influensserien somepyöräilyn, pyöräteillä kolisee jatkossakin.

Politiken-lehden haastattelussa ensiapuklinikan ortopedikirurgi ehdottaa pyörävuokrauksen kieltämistä turisteilta kokonaan.

”Pyöräilyhän on vaikeaa, jos sitä ei oikein osaa”, kirurgi tiivistää.

Vuonna 2025 tehdyn kyselyn mukaan 80 prosenttia kaupunkilaisista pitää pyöräileviä turisteja vaaralli­sina. Äkkipysäykset ja huterointi pyöräkaistan reunasta toiseen aiheuttavat kosolti vaaratilanteita 20–35 kilometrin tuntinopeudella kiitävässä arkipyöräilyletkassa.

Pyöräilykriisi on klassinen esimerkki turismin ­ristiriitaisista vaikutuksista. Matkailu tuo rahaa, vilkastuttaa ravintola- ja kulttuurielämää, kehittää kaupunkia. Mutta se myös muuttaa ympäristöä arvaamattomasti.

Ilmiötä on tuskailtu Välimeren maissa vuosikymmeniä. Nyt se on yhä ajankohtaisempi myös Pohjoismaissa, sillä coolcation-matkailijoiden virta on vasta alkanut. Liikaturismi yleistyy. Kööpenhaminan keskusta keikkuu jo sen reunalla.

Keskusteluun nousee yhä tiuhemmin kysymys siitä, kenelle kaupunki kuuluu. Onko päättäjien tehtävä ajatella ensisijaisesti asukkaita vai matkailutuloja, jotka osaltaan mahdollistavat kaupunkilaisten hyvän elämän?

Kööpenhaminaa markkinoidaan ja moni sitä pitääkin täydellisen kaupunkielämän tyyssijana. Juuri pyöräily on keskeinen tunnelmanluoja. Mutta olisiko niin, etteivät edes kööpenhaminalaiset voi saada kaikkea?