Antin harmi kiinnostaa

Viime viikkoina olen oppinut uutismedian otsikoista, että Katja järkyttyi armeijassa, Paula palasi kotiin, Juhanilla on isot kädet ja Antti seisoi ruuhkassa 10 minuuttia. Ihminen kiinnostaa.

Antti pannaan otsikkoon, koska sitä klikataan enemmän kuin uutista, jossa lukisi ”Työmaa hidastaa liikennettä Kalasatamassa”. Antin harmi on samastuttava.

Otsikot kertovat isosta muutoksesta.

Ennen journalismissa oli periaate, että yksilöä käytetään esimerkkinä laajemmasta ilmiöstä. Jos tilaston mukaan isät jäävät hoitovapaalle useammin kuin ennen, etsittiin haastateltavaksi isä hoitovapaalla.

Enää tilastoa ei tarvita. Toimittaja bongaa kiinnostavan ilmiön. Siitä voidaan tehdä juttu ottamatta selvää, onko kyse poikkeuksesta vai säännöstä. Tässä journalismi on alkanut imitoida somea, joka perustuu satunnaisiin havaintoihin: katsokaa, tällaistakin on! Mitä kärjekkäämpi postaus, sen laajemmalle algoritmi sitä levittää.

Se, mikä kärsii, on totuus. Jos kiinnostavuus on ainoa uutiskriteeri, ei ole väliä, onko uutisessa kyse keskiarvosta tai kokonaiskuvasta. Haastateltavan kommentti korvaa kontekstin. Kärjistyksestä tulee sääntö, ei poikkeus.

Älä tee juttua äärimmäisyyksistä, neuvoi kollegani Ilkka Malmberg aikoinaan, kun olin muuttamassa Yhdysvaltoihin, äärimmäisyyksien maahan. Älä tee juttua vain kalifornialaisista sienensyöjistä tai äärioikeistolaisista survivalisteista. Todellinen Amerikka löytyy keskiarvoista, keskiluokasta, keskilännestä.

Malmberg oli oikeassa, mutta hän olikin printtiajan toimittaja, joka ei joutunut kilpailemaan nuorten huomiosta somen kanssa.

Muistin Malmbergin neuvon silloin, kun Donald Trump pyrki presidentiksi ensimmäisen kerran. Olisin saanut saman määrän klikkejä takomalla Washingtonista juttuja Trumpin tviiteistä. Onneksi Helsingin Sanomilla oli varaa lähettää kirjeenvaihtajansa keskilänteen.

Syyt Trumpin suosioon eivät olleet yhtä mustavalkoisia kuin Trumpin puheet. Takana oli talouden ja demografian muutos, mikä sai äänestäjät huolestumaan toimeentulosta ja tulevaisuudesta.

Jalkautumisessa on kuitenkin se ongelma, että se maksaa. Kokonaiskuva ja suhteuttaminen vievät aikaa. Yksilötarinat ovat nopeita ja halpoja.

Journalismi ei kuitenkaan ole vain huomiobisnestä. Sen pitäisi olla totuusbisnestä. Ilman pyrkimystä totuuteen voisimme luopua journalismista ja selata somea. Kas, Antti on taas jumissa Kalasatamassa, LOL!