Piti vain mennä ja myydä

Kun Kimmo Valtanen palkattiin levy-yhtiö BMG:n markkinointipäälliköksi, hän opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa ja soitti bassoa Supperheads-yhtyeessä. Hänellä ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä levy-yhtiön markkinointipäällikkö tekee.

”Olin ollut helvetin aktiivinen bändin suhteen. Sana oli kiirinyt ja sitten mulle soitettiin, että kiinnostaisiko tällainen homma”, Valtanen kertoo.

”Yksi mun ekoista projekteista oli tanskalais-norjalainen Aqua, joka oli juuri julkaissut Barbie Girl -biisin. Tavallaan se työ oli samaa, mitä olin tehnyt oman bändin kanssa, mutta eri ympäristössä. Piti vain mennä ja myydä.”

Monikansalliset BMG ja Sony Music yhdistyivät vuonna 2004. Valtanen valittiin Suomen Sony BMG:n toimitusjohtajaksi.

Fyysisten äänitteiden myynti oli jo kääntynyt laskuun. Vielä vaikeammat ajat olivat kulman takana. Kukaan ei tiennyt tulevasta.

Valtanen alkoi rakentaaa organisaatiota, johon voisi luottaa. Samaan aikaan ylemmältä kansainväliseltä johdolta tuli päätöksiä, että ”tuon sä laitat ulos ja tuo saa jäädä”.

”Oli valtavat paineet tehdä valtavasti rahaa ääniaalloista, joita ei ollut edes synnytetty. Britit ja muut vanhan liiton koulukiusaajat höökivät koko ajan niskaan. Mitä tahansa saattoi tapahtua, eikä siihen voinut aina itse vaikuttaa.”

Valtanen sai vuonna 2012 potkut yhtiöstä, joka oli muuttunut takaisin Sony Musiciksi. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet valittiin Suomen Universal Musicin johtajaksi. Sieltä hänet sanottiin irti vuonna 2024.

Kun Valtanen keräsi tavaroitaan Universalin kulmahuoneesta, Suomen yksikkö teki Pohjoismaiden parasta tulosta.

Anna Laineen kirjoittamassa Perjantai 13. päivä -kirjassa Valtanen kertoo kokemuksistaan musiikkialalla. Kirjan nimi tulee siitä, että Valtanen erotettiin Sony Musicista kyseisenä päivänä.

Iso osa musiikkikirjoista on kirjoitettu artistin näkökulmasta. Valtanen halusi näyttää, että asioilla on toinenkin puoli.

Valtasen mukaan monien artistien on vaikea nähdä kokonaisuutta. Usein menestymättömyydestä syytetään kaikkia muita paitsi itseä. Ja menestys on vain omaa ansiota.

”Ehkä musabisnestä tuntemattoman ihmisen on vaikea ymmärtää, että artistin sopimus voidaan sanoa irti perustelluista syistä”, Valtanen toteaa.

”Levy-yhtiön ei ole pakko rahoittaa joskus jonkin hitin tehneen artistin uraa loputtomiin, jos yleisö ei ole enää kiinnostunut hänen musiikistaan. Levy-yhtiö ei voi olla valheellinen suojatyöpaikka artistille. Ei futaajakaan voi pelata ammatikseen, jos hän ei enää pysy vauhdissa.”

Nykyhetken musiikkibisnestä ei kannata romantisoida. Sillä on kulttuurinen merkityksensä, mutta isoille levy-yhtiöille musiikin julkaiseminen on ensisijaisesti kylmää liiketoimintaa, joka perustuu voiton maksimointiin.

Valtanen sanoo, että musiikkibisnes ei voi sen vuoksi, ikävä kyllä, toimia kovin pitkänäköisesti.

”Aina on kyse siitä, mikä on tilanne juuri nyt. Raha otetaan sieltä, mistä se saadaan heti eikä joskus myöhemmin. Siksi toiminta ei ole usein kovin loogista tai edes järkeenkäypää”, hän sanoo.

”Tämän hetken musiikkibisneksessä ei edes yritetä rakentaa tulevaisuutta. Ja juuri sen takia suuri osa isojen levy-yhtiöiden julkaisuista kuulostaa samalta kuin kaikki muutkin. Sitruuna puristetaan niin kuiviin kuin mahdollista.”

Musiikkiteollisuus on ihan erilainen ympäristö kuin Valtasen aloittaessa BMG:llä lähes 30 vuotta sitten. Tuolloin ei ollut aavistustakaan mistään Spotifyn kaltaisesta. Nyt suoratoistopalveluihin ilmestyy satatuhatta uutta biisiä joka päivä.

”Se on hemmetin tukahduttava ajatus. Onneksi edes joiltain artisteilta ja bändeiltä löytyy aina rohkeutta ja intohimoa tehdä asiat omista lähtökohdista, jotka ovat erilaisia kuin valtavirran normit.”

Eikä kyse ole pelkistä musiikillisista taidoista. Yhtaikaa musiikin tekemisen kanssa artistin pitää käyttää lahjakkuuttaan myös olemalla ”saatanan hyvä” sosiaalisessa mediassa. Muuten on vaikea tulla löydetyksi.

”Alkaa olla ihan perusvaatimus, että pitää alusta asti rakentaa itsestään brändiä. On se sitten aito tai valheellinen.”

Ehkä kuumin peruna on kuitenkin tekoäly.

Viime vuonna tekoälyn luoman artistiprojektin laulu nousi Billboardin country-kappaleiden digitaalisen myyntilistan ykköseksi. Tammikuussa Spotifyn Ruotsin Top 50 -listan kärkeen kohosi tekoälyn tekemä kappale. Tämä on vasta alkua.

”Tekoälyn tuottamaa musiikkia ei pääse karkuun. Se tulee kuin koronavirus. Sille ei voi mitään”, Valtanen kuvailee.

”Suuri osa hittilistoille pyrkivistä artisteista ja tuottajista tulee käyttämään tekoälyä prosessin osana. Erityistaito tulee edelleen olemaan, että miten koskettaa kuulijaa ja miten erota muista artisteista. Sitä ei tekoäly muuta.”

Kuten esimerkit osoittavat, useimmat kuluttajat eivät kykene erottamaan tekoälyn tuottamaa musiikkia muilla keinoin tehdystä musiikista. Monille tekijällä ei edes ole sen kummempaa merkitystä.

”Siksi yksi uhkakuva on, että tulevaisuudessa julkaistaan paljon musiikkia, jonka tehtävä on olla vain anonyymia taustamusiikkia.” 

Anna Laine: Kimmo Valtanen – Perjantai 13. päivä. Levy-yhtiöpomon nousut, laskut ja opit. 208 sivua. Johnny Kniga, 2026.