Pianoa ei soiteta sormilla vaan päällä
”Muutamana tyhmänä kuukautena” Anton Mejias halusi olla maailman paras pianisti.
4
MIN
Anton Mejias on nostettu arvioissa jopa kansainvälisesti menestyneimmäksi suomalaiseksi pianistiksi, vaikka hänellä on ikää vasta 25 vuotta.
Lokakuussa Mejias muuttaa Hannoveriin. Tänä kesänä hän on ehtinyt konsertoida Suomessa vielä muutaman kerran, alkukesästä hän esiintyi Riihimäen kesäkonserteissa ja elokuussa Turun musiikkijuhlilla.
Mejias on aloittanut pianistina varhain. Ensimmäisen konserttinsa hän antoi kahdeksanvuotiaana. 2023 hän esiintyi Yhdysvalloissa Los Angelesin filharmonikkojen solistina Hollywood Bowlissa. Viime vuonna Mejias julkaisi ensialbuminsa The Art of Memory. Levy-yhtiö oli maineikas Deutsche Grammophon.
Erinomaisen vastaanoton saanut albumi äänitettiin Dresdenin Palais im Großen Gartenissa. Konserttitaltioinnissa on yhdistetty Johann Sebastian Bachin Wohltemperiertes Klavier II ja Philip Lasserin 12 preludia.
Mejias tunnetaan Bachin tulkitsijana. Hän löysi jo lapsena tiensä säveltäjän maailmaan, joka on yhä loputtoman mielenkiinnon kohde. Bach puhuttelee Mejiasta syvästi niin älyllisellä kuin inhimillisellä tasolla.
”Se voidaan yleisesti tiedostaa, kuinka hyvä säveltäjä Bach on, mutta sitä, miksi minä olen täysin obsessoitunut häneen, en osaa sanoa.”
Mejias on kotoisin perheestä, jossa musiikki on elämäntapa. Hänen isänsä on jazzmuusikko ja äitinsä pianisti.
”Piano oli minulle leikkikalu. Kuten nykyisin sanotaan, tuli fomo, jos en päässyt soittamaan. En halunnut tehdä muuta.”
Molemmat vanhemmat opettivat häntä ja olivat musiikkiharrastuksessa tiiviisti mukana, mutteivät pakottaneet siihen.
Helsingin Kruununhaassa Mejiaksen harrastukset veivät hänet myös jalkapallokentille ja kaupungille kavereiden kanssa. Tutuksi tuli niin Kaisaniemen hiekkakenttä paikallisen SAPAn mukana kuin myöhemmin tekonurmikentät KäPan ja HJK:n peleissä.
Lisäksi Mejias lauloi Cantores Minoresin kuorossa.
Varhaisteini-iässä hän oli jo vähällä lopettaa pianon soittamisen. Bach on barokin maailmaa. Takaisin koskettimille hänet toi romantiikka.
”Halusin vain pelata futista. Sosiaalinen puoli, kavereiden kanssa oleminen ja porukkaan kuuluminen olivat tärkeitä. Sitten kuulin Rahmaninovia ja Listziä. He laittoivat pakkani ihan sekaisin. Olin ihan pökerryksissä ja päätin, että tätä minä haluan tehdä, soittaa pianoa.”
Oppinsa Mejias on hakenut pääosin ulkomailta. Hän on valmistunut yhdestä maailman arvostetuimmista musiikkikonservatorioista, Philadelphian Curtis Institute of Musicista.
Mejiaksen tavoitteet ovat korkealla, mutta maailman paras pianisti hän on halunnut olla vain nuoruudessaan, ”muutamana tyhmänä kuukautena”.
”Sellaista asemaa ei ole olemassa.”
Mejias haluaa kehittyä soittajana niin korkealle tasolle kuin vain mahdollista, mutta vertailua muihin hän ei koe mielekkääksi.
”Itse esimerkiksi koen kehittyväni jopa teknisesti koko ajan. Jos teininä koin yksittäisiä ymmärryksen hetkiä, nyt kehitystä tulee pidemmän aikajänteen evoluutiona. Mutta loppujen lopuksi pianoa ei soiteta sormilla vaan päällä.”
Useimpina päivinä soittamista kertyy kuusi tuntia, toisinaan ei yhtään. Mejias pitää tärkeänä sitä, että musiikkiin ei tule liikaa rutiinia.
”Joskus olin sitä mieltä, että enemmän harjoittelua on paremmin. Nyt olen sitä mieltä, että mahdollisimman vähän saattaa olla toisinaan paremmin.”
Taloudellinen, vähäeleinen soittaminen on Mejiaksen tavaramerkki. Näennäisessä yksinkertaisuudessa jokaisella nyanssilla on merkitys.
”Taloudellisuus tulee Curtis Institute of Musicista, jossa opettajanani oli Gary Graffmanin lisäksi Ignat Solženitsyn”, Mejias sanoo.
”Hänestä on suora opettajapolku Ludwig van Beethoveniin ja siinä koulukunnassa pianoa soitetaan sormenpäillä, ei niinkään käsillä.”
Musiikin kansallisuus on suhteellista. Mejiaksen mukaan esimerkiksi saksalaisella voi olla Jean Sibeliuksesta yhtä validi näkemys kuin suomalaisella, eikä Bach toisaalta kuulosta erityisen saksalaiselta.
Muusikot eivät saa vaikutteita niinkään valtioista kuin alueista, joissa he opiskelevat ja kasvavat, Mejias uskoo. Hän on itse helsinkiläinen, jolla on äitinsä puolelta kuubalaisia juuria.
”Koen syvää rakkautta Kruununhakaan. Haluaisin siis sanoa, että ensisijaisesti edustan Kruununhakaa”, pianisti sanoo.
”Ylipäätään Helsingissä klassisella musiikilla on vahva asema. Jos vertaan vaikka Philadelphiaan, niin täällä klassinen musiikki on osa kaupunkia paljon merkityksellisimmin. On yleisöä, laadukkaita konsertteja ja yksi maailman parhaimmista kouluista. Sitä kulttuuria ei kannattaisi romuttaa vaan korostaa entisestään.”
Mejias on löytänyt mieltymyksensä läheltä, jopa maailman kauneimman äänen.
”Maria Callaksen ääni on enkelimäinen, mutta jos saan joskus lapsen, hänen itkunsa lienee ylittämätön. Tällä hetkellä maailman kaunein ääni kuuluu tyttöystävälleni.”
Anton Mejias Turun musiikkijuhlilla (Sibelius-museo, Piispankatu 17) 5.8.