Hilma af Klint & co

Taas ne keräävät uusia, hämmästyneitä katsojia: Hilma af Klintin teossarjat ja erityisesti se majesteettisin: Kymmenen suurinta. Ja nyt vihdoin Pariisissa, Grand Palais’n seinillä.

Sarjan jännittävää symboliikkaa ja väriyhdistelmiä uhkuvat teokset näyttävät yhä tuoreilta, vaikka ne maalattiin jo vuonna 1907, nopeasti kuin hurmiossa.

Omana aikanaan teosten olemassaolosta tiesivät vain niiden tekijät ja harvat ja valitut heidän lähipiirissään. Tekijät, monikossa, sillä Hilma af Klint (1862–1944) ei maalannut yksin.

Tämä käy hyvin ilmi Pariisin näyttelystä, joka nostaa esiin teosten kollektiivisen synnyn sekä af Klintin hyödyntämät lukemattomat vaikutteet kansantaiteesta teosofiaan ja antroposofiaan.

Mutta onko tämä kaikki sittenkin väärin? Vastoin taiteilijan tahtoa?

193 Hilma af Klintin keskeistä maalausta ovat Temppelimaalauksiksi kutsuttu kokonaisuus. Taiteilija haaveili niille omaa temppeliä, josta hän piirsi spiraalimaisen luonnoksenkin.

Museot eivät ole tuo temppeli. Näin tulkitsi yllättäen keväällä 2025 Erik af Klint, suvun päämies ja taiteilijan perintöä hallinnoivan säätiön hallituksen puheenjohtaja. Hänen mukaansa säädekirjaa tarkkaan tulkiten Hilma af Klintin teoksia pitäisi esittää ainoastaan niille, jotka etsivät henkistä tietoa, ei kaikelle kansalle museoissa. Tämä hätkähdytti taidepiirejä. Erik af Klint haki kannalleen vahvistusta Tukholman käräjäoikeudesta.

Prosessi sai kuitenkin toukokuussa sovittelupäätöksen, säätiö kertoi lehdistötiedotteessa. Taiteilijan ihailijat ja museot huokaisivat helpotuksesta. Päätöksen taustoja Erik af Klint ei halunnut tähän juttuun tarkemmin kommentoida.

Oikeusprosessi ei ollut ensimmäinen. Säätiön ympärillä on kuohunut vuosikausia. Riitelystä ja lukuisista oikeusjutuista on ilmestynyt laajoja tutkivia artikkeleita, ja tekeillä on tietokirja.

Ohjeet maalaamiseen tulivat henkimaailmasta, Hilma af Klint uskoi. Tämä on osasyy taiteilijan ennennäkemättömälle postuumille menestykselle. Se alkoi Tukholman Moderna museetin näyttelystä Abstrakt pionjär vuonna 2013 ja nousi uusiin sfääreihin New Yorkin Guggenheimin suurnäyttelyn myötä. Paintings for the Future keräsi 600 000 katsojaa, mikä on museon yleisöennätys.

Näyttelyitä on ollut merkittävissä museoissa Lontoon Tate Modernista Bilbaon Guggenheimiin, Japanista Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Nyt Hilma af Klint & co outoine symboleineen ihmetyttää vihdoin eurooppalaisen modernismin tyyssijassa Pariisissa.

Ja Ranskassa kun ollaan, esiin on nostettu eritoten tuon symboliikan eroottiset ulottuvuudet ja Hilma af Klintin queer-taiteilijuus, uusimpaan tutkimukseen nojaten. Hänen ympärillään oli vaihtuvia naisryhmiä, ja erityisen läheisiä olivat Anna Cassel ja Gusten Andersson.

Pariisin näyttelyn päättyessä elokuussa Kymmenen suurinta -sarja katoaa kuitenkin hetkeksi ulottumattomiin. Munatemperalla paperille maalattujen ja sittemmin pellavakankaalle kiinnitettyjen teosten pinta kupruilee paikoin pahannäköisesti.

Stiftelsen Hilma af Klints Verk -säätiön toimitusjohtajan Jessica Höglundin mukaan teokset eivät ole varsinaisesti huonokuntoisia, mutta ne ovat reissanneet todella paljon ja ovat uusien kehysten tarpeessa. Kehysten vaihto on kesken.

”Toivomme viimeistelevämme työn ennen kuin niitä lainataan seuraavan kerran”, Höglund kertoo. Raamitus jatkuu maalausten palattua Pariisista ja vie pari vuotta. Seuraavan kerran Kymmenen suurinta -sarja lienee esillä vuonna 2028.

Tuo ei Hilma af Klintin voittokulkua haitanne. Temppelimaalaukset (1906–1915) sisällytettiin syksyllä 2025 julkistettuun Ruotsin kulttuurikaanoniin. Tutkittavaa ja esitettävää riittää myös yli tuhannessa muussa työssä ja kirjoituskokoelmassa.

Ateneumissa Helsingissä syksyllä avautuvaan, pohjoisen naisia ja esoteriaa käsittelevään Arcana Borealis -näyttelyyn saadaan esille kuusi af Klintiä eri sarjoista vuosilta 1907–1915. 

Hilma af Klint. Grand Palais (25 Avenue du Général Eisenhower, Pariisi) 30.8. saakka.