Näin virkamiehet ratkoisivat taloushuolia

Kuntien määrää on vähennettävä ja julkisten palveluiden kokonaisuutta karsittava, linjaavat ministeriöiden kansliapäälliköt yhteisessä puheenvuorossaan.

Kansliapäälliköt ovat ministeriöiden korkeimpia virkamiesjohtajia. Toukokuun lopulla ilmestyneen Valintojen Suomi. Kansliapäälliköiden pääviestit hallitusvaihdokseen -raportin tarkoituksena on tukea seuraavan hallituksen työtä tarjoamalla ratkaisuehdotuksia erilaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Raportti rakentuu neljän ongelman ympärille. Ne ovat epävakaa maailmanpoliittinen tilanne ja kiristynyt suurvaltakilpailu, ilmastonmuutoksen hillintä ja luontokadon pysäyttämi­nen, väestö- ja aluerakenteen muutos sekä epätasapainossa oleva julkinen talous.

Kansliapäälliköt laativat yhteisen virkapuheenvuoron myös ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja. Tuolloin puheenvuoro julkaistiin vasta joitakin kuukausia ennen vaaleja, kun nyt vaaleihin on vielä melkein vuosi aikaa.

Kuntien määrää koskeva ehdotus liittyy Suomen väestö- ja aluerakenteen muutokseen.

Kansliapäälliköt huomauttavat, että Suomen syntyvyys on alentunut 2010-luvulla nopeasti. Trendi on maailmanlaajuinen, raportissa muistutetaan. Syntyvyys on alentunut voimakkaasti lähes kaikkialla maailmassa, eikä mikään maa ole toistaiseksi onnistunut kääntämään kehitystä.

Samalla väestö on ikääntynyt nopeasti, mikä kasvattaa ikäsidonnaisia menoja. Alhainen syntyvyys ja väestön ikääntyminen heikentävät väestöllistä huoltosuhdetta. Virkajohto huomauttaa, että ongelman korjaamisessa merkittävässä roolissa ovat ”korkea osaamis- ja koulutustaso sekä maahanmuutto”.

Koulutustasoon kiinnitettiin huomiota jo edellisessä virkapuheenvuorossa. Kansliapäälliköt katsovat, että korkeakoulutettujen määrä tulee kasvattaa nuorissa ikäluokissa 60 prosenttiin. Myös Suomen Pankki on arvioinut, että ilman korkeakoulutuksen lisäämistä Suomen inhimillinen pääoma alkaa kutistua. Tämä haittaa talouskasvua.

Kansliapäälliköiden mielestä Suomessa tulisi sopia yhdessä maahanmuuttopolitiikan päälinjoista, mikä mahdollistaisi johdonmukaisuuden.

Maahanmuutto tai koulutustason lisääminen eivät kuitenkaan yksin ratkaise väestö- ja aluerakenteen muutosta. Siksi myös kuntien määrää tai vähintään tehtäviä olisi tarkasteltava.

Raportissa arvioidaan, että kuntien määrää on välttämätöntä vähentää tai niiden tehtäviä eriyttää. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kaikilta kunnilta vaadittaisi enää samojen velvoitteiden täyttämistä.

Myös Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen arvioi huhtikuussa Helsingin Sanomissa, että kuntien määrää pitäisi tarkastella kriittisesti.

Sekään ei riitä ratkaisuksi julkisen talouden haasteisiin.

Kansliapäälliköt huomauttavat, että velkajarrusovun vaatimaa 8–11 miljardin euron nettosopeutustavoitetta on hyvin vaikea kattaa puuttumatta myös sosiaaliturvaan, eläkkeisiin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja koulutuksen menoihin.

Tässä suhteessa kansliapäälliköiden viestit eroavat puoluejohtajien vastaavista. Poliitikot ovat toistaiseksi esitelleet melko häveliäästi sopeutustavoitteita ja painottaneet pikemminkin pidemmän aikavälin uudistuksia kuin suoria leik­kauksia tai veronkorotuksia.

Seuraavan hallituksen tulisi virkajohdon mukaan linjata selvät periaatteet, joilla määriteltäisiin julkisen sektorin tehtävät uudelleen.

”Eri ministeriöiden hallinnonalojen sekä kunta- ja aluehallinnon alaisuudessa on satoja erilaisia julkisia palveluja ja tehtäviä”, raportissa kirjoitetaan.

”Periaatteiden pohjalta voidaan laatia suunnitelma, jolla turvataan yhteiskunnan keskeiset peruspalvelut huomioiden julkisen talouden reunaehdot.”

Kansliapäälliköiden mukaan ”keskeisimmät hyvinvointiyhteiskunnan palvelut” voidaan edelleen turvata. Raportissa ei kuitenkaan tarkemmin linjata, mitä nämä palvelut käytännössä olisivat.

Sen sijaan kansliapäälliköt toivovat, että ennen vaaleja käytäisiin laajaa julkista keskustelua siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia julkiset palvelut sisältävät kansalaisille ja julkisille vallankäyttäjille.

Kansliapäälliköt arvioivat, että globaali epävakaus­ korostaa kansainvälisen vaikuttamisen roolia.

Tämä tarkoittaa, että Suomen pitää rakentaa uusia kumppanuuksia ja yhteistyö­suhteita määrätietoisesti eikä ”kääntyä sisäänpäin”.

Virkajohto katsoo myös, että Suomen etuna on pysyä EU:n kehityksen ”ytimessä” ja osallistua myös niihin linjauksiin, jotka toteutetaan ”tiiviimmällä yhteistyöllä”.

Globaalia epävakautta lisää myös ilmastonmuutos. Kansliapäälliköiden mukaan tarve sopeutua ja varautua ilmastonmuutokseen ja luontokatoon on noussut kaikilla hallinnonaloilla.

Myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi tarvitaan edelleen toimia.

Virkamiehet huomauttavat, että hallitusneuvotteluissa tulisi aiemmasta poiketen sopia myös ilmastotoimien keinovalikoi­masta, ei vain tavoitteista.

Keinojen tulisi sopia yhteen Suomen kansallisten tavoitteiden, Suomea sitovien EU-velvoitteiden ja kansainvälisten ilmasto- ja luontotavoitteiden kanssa.

Toimia tarvitaan erityisesti hiilinielujen kasvattamiseksi.