Auttamisjärjestelmät tarvitsevat remontin
Kun nuoren ympärillä on käsittämätön määrä vaihtuvia aikuisia, persoonallisuutta ja identiteettiä on vaikea rakentaa, kirjoittaa lastenpsykiatrian dosentti.
3
MIN
Olen seurannut lähes viiden vuoden ajan erään lastensuojelun sijoittaman nuoren elämää. Olin hänen psykoterapeuttinsa yli kolme vuotta, ja olen jatkanut tukihenkilönä terapian päätyttyä.
Nuoren tarina on masentava. Hänet otettiin huostaan taaperoiässä vanhemmilta, joiden moninaiset ongelmat tekivät lapsen vastuullisesta hoitamisesta mahdotonta. Huostaanoton perusteet ovat kiistattomat, mutta myöhemmin olisi voitu toimia toisinkin. Sijoituspaikkoja on ollut tuskallisen monta.
Oli mukava perhekoti, joka oli tarkoitettu vain lyhytkestoisiin sijoituksiin. Siellä odotettiin, että lapselle löydettäisiin pysyvä paikka. Jäähyväiset olivat haikeat puolin ja toisin.
Toisessa sijoituspaikassa pakka oli pahasti sekaisin, ja valvovat viranomaiset joutuivat puuttumaan sen moniin epäkohtiin ja laiminlyönteihin. Seurauksena oli kriisi, jonka jalkoihin lasten ja nuorten hyvinvointi jäi. Sitten nuoren tilannetta arvioitiin laitoksessa, jonka ikkunoista veti niin että minkään vällyn alla ei ollut tarpeeksi lämmintä. Arvioinnin perusteet ja käytetyt menetelmät jäivät hämäriksi.
