Tilaa sivistykselle
Aalto-yliopistolla taiteilijoiden puolella on betonia ja rautaa, mutta kauppatieteilijöille nousevat kultaportaat, kirjoittaa Hanna Weselius.
3
MIN
Elokuisena aamuna kuljin kadulla yhtä matkaa ekaluokkalaisten kanssa. Opettajat pitivät järjestystä, ja muistin, miltä tuntui olla kuusivuotias, vaeltaa parijonossa koulurakennuksesta toiseen, haistella luokkahuoneen pölyntuoksua, kirjoittaa taululle, odottaa ruokalaan pääsyä.
Kampuksella alkoi lukukausi. Kuljeskelin Alvar Aallon rakennuksessa, jonka tiiliseinissä tuntui vielä kesän lämpö. Käytävällä oli postilokerikko, joissa ei ollut nimiä eikä kirjeitä, ja mietin, miten vähän kohtaamisia enää tapahtuu kasvokkain tai paperillakaan. Tutkin luentosaleissa muotokuvia, joista sadan vuoden jatkumo sivistyksen isiä ja jokunen äitikin katseli uusia opiskelijoita.
Lasioven läpi näin neuvotteluhuoneen, joka poikkesi Aallon tyylistä: antiikkinen nahkasohvakalusto, persialaiset matot. Ovessa oli tarra, jossa luki BIZ. Huone kuului siis kauppakorkeakoululle. Ajattelin viereistä, vuonna 2018 valmistunutta Väre-rakennusta, jossa kauppakorkean lisäksi on taiteen ja suunnittelun korkeakoulu. Symmetrisen talon kaksi puoliskoa erottaa toisistaan vain se, että taiteilijoiden puolella on betonia ja rautaportaat, kun kauppatieteilijöiden puolella on parkettia ja kultaportaat.
Taloilla, huoneilla ja sisustuksilla on väliä, kuten myös sillä, kenen ne ovat. Otaniemen tilat omistaa Aalto-yliopistokiinteistöt Oy. Luokat varataan sähköisestä järjestelmästä, joka ilmoittaa vuokran, joka laskutetaan oppiaineen budjetista. Opiskelijat tekevät neutraaleista tiloista oman tuntuisia levittämällä flaijereita ja julisteita. Opettajat säästävät ja ohjaavat graduja kahvilassa.
