Sukuelinten silpomista koskevassa säännöksessä on ongelmia
Ongelmista vaikeneminen ei saa niitä katoamaan, vaan niiden ratkominen siirtyy lain soveltajille – ja riskin väärintulkinnoista kantavat kansalaiset, kirjoittaa käräjätuomari Katariina Paakkanen.
3
MIN
Alkuvuodesta voimaan tuli silpomisen kieltävä pykälä. Vaikka ajatus naisten aseman parantamisesta on hyvä, on lain toteutustavassa useita ongelmia.
Olen toiminut aiemmin ministeriön silpomista koskevan työryhmän puheenjohtajana, mutta en ole vaikuttanut nykysäännöksen muotoiluun. Haluan nostaa yleisellä tasolla esiin lain ongelmakohtia, mutta kirjoitus ei anna viitteitä siitä, kuinka ongelmat tulisi mielestäni yksittäistapauksissa tuomioistuimissa ratkaista.
Yksi ongelmista on poikkeaminen rikoslain suostumusopista: lain esitöiden mukaan nainen ei voi antaa suostumusta edes lievään sukuelimensä vahingoittamiseen (kuten mustelmaan), vaikka tätä eivät kansainväliset velvoitteetkaan edellytä. Joitain pistemäisiä poikkeuksia on pääsääntöön lain esitöissä lisätty: pykälä ei koske esimerkiksi seksiä tai kauneuskirurgiaa.
