Itsensä etsiminen on turhaa
Vieraantumisen arvostelijat kuvittelevat, että menneisyydessä on vallinnut alkuykseyden tila, jossa ihminen on voinut olla kokonainen. Entä jos alkuperäistä minuutta ei olekaan?
7
MIN
Kirjailija-psykiatri Joel Haahtela kirjoitti Helsingin Sanomiin esseen (HS, 19.4.2025), jossa hän kertoi käyneensä bulgarialaisessa kylässä. Haahtela oli löytänyt sieltä sielukkaan idyllin: iloisia ihmisiä, välittömiä kohtaamisia, aitoa yhteisöllisyyttä. Kylään oli ”kätketty ihmisen luonnollinen tapa olla”.
Meillä sen sijaan eletään väärin. Länsimainen elämäntapa, nopea kaupungistuminen ja sosiaalinen media ovat rikkoneet jotain perustavaa. Suhteet omaan itseen, toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan ovat muuttuneet keinotekoisiksi.
”Ihminen on syntynyt vuosituhansien aikana kokonaisvaltaiseen olemiseen”, mutta nykyään elämme ”jakautuneessa maailmassa, jota luonnehtivat erillisyys, irtoaminen ja luonnollisten yhteyksien katkeaminen”.
Haahtela ei käytä sanaa vieraantuminen, mutta juuri siitä hän näyttää olevan huolissaan – eikä hän ole huolessaan yksin.
Vieraantumisesta puhutaan aina valitettavana asiaintilana, jota tulisi välttää. Ihminen voi vieraantua luonnosta ja sosiaalisesti, mutta ennen kaikkea itsestään.
