Kirjallinen tiekartta Palestiinaan

Kirjallisuus on tapa ymmärtää Lähi-idän polttopistettä, pohtii Gazassa sotareportterina työskennellyt kirjailija Tuomas Mustikainen esseessään.

essee
Teksti
Tuomas Mustikainen
Kuvitus
Tuomas Kärkkäinen
7 MIN

Kun matkustin heinäkuussa 2014 Turun Sanomien ja sen yhteistyölehtien sotatoimittajana Gazaan, oli vaikeaa välittää sodan todellisuus pohjoisen aamiaispöytiin. Yritin kuvata, kuinka monikerroksista arjen kontrolli oli alueella, joka oli saarrettu maalta, mereltä ja ilmasta. Vapautta eivät vieneet vain neljä seinää ja kalterit.

Välimatka Gazasta Israeliin oli lyhyt, mutta tuntui taipaleelta maan toiseen ääreen. Gazassa talot oli sullottu vieriviereen, ihmisten elintila kutistettu kuin polttavan kuumassa vedessä pesty vaate. Näin luonnehdin Gazan avovankilaa romaanissani Mutta pimeys näkee sydämen (2022).

Nyt tilanne on huomattavasti pahempi eikä alueesta ole enää juuri mitään jäljellä. Hamasin lokakuun 2023 hyök­käyksen jälkeen Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun hallitus on kylvänyt epäinhimillistä tuhoa.

Israel on voimakkaasti sisältäpäin militarisoitunut yhteiskunta, jossa rauhan äänet joutuvat ahtaalle. Maan akateemisesta maailmasta tästä on tuoreita esimerkkejä. Palestiinalaistaustainen professori Nadera Shalhoub-Kevorkian erotettiin Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta, koska hän vaati tulitaukoa Gazaan ja kutsui israelilaisten toimia Gazassa kansanmurhaksi.