Tulevaisuuteen kiskotut
Tekoälyn kehitys on nyt niin nopeaa, että aikaansa seuraava on jo jäljessä. Suomella on kuitenkin hyvät edellytykset selättää edessä oleva murros.
Kulunut sanonta kuuluu, että kun taksikuskit alkavat puhua pörssikursseista, on aika myydä osakkeet: juhlat ovat ohitse. Mutta mitä tehdään silloin, kun mittaamattomat määrät rahaa ja muita resursseja kaadetaan nopeasti etenevään murrosteknologiaan, eikä laajaa keskustelua murroksen syvyydestä ja vaikutuksista käydä?
Tekoälystä käytävää asianharrastajakeskustelua hallitsee kaksi koulukuntaa: toinen on riskeistä huolissaan olevat doomerit ja toiset teknologian huikeista lupauksista huumaantuneet akselerationistit. Ensimmäiset pelkäävät ihmiskunnan käsistä mahdollisesti karkaavaa tai onnettomuuksia aikaan saavaa superälyä. Jälkimmäiset pelkäävät, ettei ihmiskunnan taianomaisen tulevaisuuden avaavaa ja kaikki ongelmat ratkaisevaa tekoälyä kenties koskaan tulekaan.
Molempia ryhmiä yhdistää sekoitussuhteeltaan vaihteleva cocktail toivoa ja pelkoa, jopa epätoivoa. Johtopäätökset sen sijaan eroavat: ensimmäiset haluavat hidastaa tai jopa pysäyttää teknologisen kehityksen, toiset taas kiihdyttää sen maksimaaliseen nopeuteensa.