Kun maailmankuulu professori myöntää haastattelun, innostusta seuraa pakokauhu – Timothy Snyderin kanssa painajaisskenaariot näyttivät toteutuvan heti alussa

Videohaastattelulle varattiin aikaa puoli tuntia. Se oli todella vähän, koska tarkoituksena oli käsitellä kaikkea mahdollista Trumpin toisen kauden sokkipolitiikasta Euroopan aseistautumiseen, kirjoittaa Leena Sharma.

Profiilikuva
Toimitukselta
Teksti
Leena Sharma
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
2 MIN

Tiistaina 4. maaliskuuta 2025 löysin sähköpostistani loistavan uutisen. Timothy Snyder, yksi nykyajan merkittävimmistä amerikkalaisista historioitsijoista, oli lupautunut antamaan minulle haastattelun. Haastattelu järjestyi, koska Snyderin kirja Vapaudesta (Siltala), ilmestyi suomeksi huhtikuun alussa.

Lyhyen riemun jälkeen seurasi vatsaa kouristava kauhu.

Snyder on eräänlainen renessanssinero, joka lukee kymmenellä kielellä, on kirjoittanut metrin korkuisen pinon ylistettyjä tietokirjoja ja viettää aikaa presidentti Volodymyr Zelenskyin kaltaisten ihmisten seurassa.

Lisäksi haastattelu olisi tietenkin tehtävä englanniksi. Se ei kuulosta kummoiseltakaan vaatimukselta, tokihan kokenut toimittaja englantia taitaa. Ja niin toki taitaakin, mutta äärimmäisessä jännityksen tilassa yksinkertaisetkin sanat saattavat kadota mielestä ja ääntämisestäkin tulee hetkittäin noloa peruskoulutasoista takeltelua.

Videohaastattelulle varattiin aikaa puoli tuntia. Se oli todella vähän, koska tarkoituksena oli käsitellä Trumpin toisen kauden sokkipolitiikkaa, Ukrainan sotaa, Zelenskyin kohuvierailua Valkoisessa talossa, Euroopan aseistautumista ja Trumpin kabinetissa tapahtunutta käsittämätöntä tietovuotoa. Mitä jos professori vastaisi ensimmäiseen kysymykseen vartin ajan? Koskaan ei voi tietää, miten lyhyt- tai pitkäsanainen haastateltava on.

Olen tehnyt toimittajan töitä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Silti jokainen haastattelu jännittää yhä. Se on useimmiten hyvä asia, sillä sopiva määrä jännitystä pitää aivot valppaina. Mutta se tekee myös tästä rakkaasta työstä kohtuullisen stressaavaa.

Useimmiten jännitys haihtuu, ainakin osittain, kun muutama kevyempi avauskysymys on esitetty.

Nyt painajaisskenaariot näyttivät toteutuvan heti haastattelun alussa. Snyder ilmestyi ruudulle viisi minuuttia myöhässä, jolloin riivin jo isoja hiustukkoja päästäni.

Seuraava ongelma oli se, ettemme kuulleet toisiamme. Olin testannut aiemmin päivällä äänen kuulumista tietokoneen kaiuttimelta, mutta nyt linjoilla oli pelkkää pihinää. Vasta toiset kuulokkeeni suostuivat toimimaan. Ja testaamisen oli taas haaskaantunut kallisarvoista aikaa.

Ehkä alun sekoilusta oli kuitenkin se hyöty, että pahin jännitys purkautui sen aikana. Kun haastattelu pääsi vihdoin käyntiin, keskustelu alkoi luistaa jouhevasti. Snyderin vastaukset olivat riittävän napakoita, lähes kaikki olennainen ehdittiin käydä läpi. Lopussa sain vielä kinuttua hieman ylimääräistä aikaa, vaikka professori huomauttikin hienotunteisesti minuuttiaikataulustaan.

Miten hyvin tai huonosti haastattelussa lopulta onnistuin, jää teidän lukijoiden arvioitavaksenne.

Leena Sharma on Suomen Kuvalehden toimittaja, joka on erikoistunut featurejournalismiin ja politiikkaan. 

Samalta kirjoittajalta

Ilmoita asiavirheestä