25 vuotta sitten
Vasemmistoliitto henkilöityi vuonna 2000 puheenjohtaja Suvi-Anne Siimekseen.
2
MIN
Vasemmistoliiton perustamiskeväänä vuonna 1990 Suvi-Anne Siimeksellä oli tärkeämpääkin ajateltavaa kuin politiikka. Kun Helsingin jäähallissa luotiin huhtikuun viimeisenä viikonloppuna uutta puoluetta, Siimes oli raskaana ja yritti kovalla kiireellä saada viimeiset valtiotieteen lisensiaatin tutkintoon vaaditut tentit suoritettua ennen äitiyslomaa.
Entiset kommunistit ja kansandemokraatit lähtivät aikoinaan vasemmistoliittoon mukaan suurin toivein. Sen oli määrä haudata kertaheitolla vanhat riidat ja rasitteet, sekoittaa punaisuuteen ripaus vihreää ja tehdä radikaalista vasemmistosta houkutteleva vaihtoehto myös sellaisille uusille äänestäjäryhmille, jotka näkivät maailmassa muitakin kuin vanhasta luokkayhteiskunnasta johtuvia ongelmia.
Osa tavoitteista oli kuin suoraan 1980-luvun ylioppilaspolitiikassa vaikuttaneelta sitoutumattomalta vasemmistolta, jota Siimes oli aikoinaan ollut perustamassa.
Tästä huolimatta hän seurasi uuden puolueen synnytystä sekavin tuntein. Hänestä tuntui, että vaikka kasvot ja tunnukset oli vaihdettu, lopullinen pesäero menneisyyteen oli tekemättä. Skp oli käytännössä kuopattu, mutta vanhat enemmistöläiset ja vähemmistöläiset jatkoivat nahisteluaan.
”Olin varovaisen toiveikas, mutta en varmasti kuulunut kaikkein luottavaisimpiin sen suhteen, että vasemmistoliitosta tulisi jotakin uutta ja hienoa”, Siimes muistelee.
Nyt hän istuu hillittyä arvokkuutta henkivässä työhuoneessaan valtioneuvoston linnan kolmannessa kerroksessa, sivelee vasta leikattua siilitukkaansa ja tunnustaa:
”Jos minun pitäisi sanoa jotain tästä puolueesta, ihan ensimmäiseksi sanon, että pidän siitä hirveästi.”
Kun hänestä kaksi vuotta sitten tuli vasemmistoliiton puheenjohtaja, ympärillä riitti epäilijöitä, jotka ihmettelivät, kuinka vanhat kommunistijäärät saattoivat ottaa niin vähän itsensä näköisen poliitikon johtajakseen. Tänään samat ihmiset ihmettelevät, miten jokin puolue voikin olla niin yksi yhteen johtajansa näköinen.
”Suvi-Anne on vasemmistoliitolle yhtä tärkeä kuin Nokia Suomelle. Niin paljon on hänen varassaan”, entinen puoluesihteeri, nykyisin SAK:n yhteiskuntapoliittisella osastolla työskentelevä Matti Viialainen kiteyttää.
Vasemmistoliiton onneksi Siimeksellä sanotaan olevan kohtalaisen hyvä paineensietokyky.
SK 18/2000 Tuomo Lappalainen: ”Löytölapsi joka pelasti puolueen”, 5.5.2000.