essee

Waltari uudessa valossa

Mika Waltarin Leena Ilmarille lähettämien kirjeiden myötä kirjailijan keskeinen tuotanto näyttäytyy osin uutena, kirjoittaa Panu Rajala Parnasso-lehdessä.

Teksti
Panu Rajala
11 MIN

Tyylikäs valkotukkainen daami istui rivitalonsa sohvalla käherretty villakoira sylissään. Lasipöydällä sohvan edessä oli silkkinauhalla sidottu paksu kirjenippu. Daami suipisti suutaan ja naputti nippua sormellaan.

”Jos niin katson, saatte tutustua näihin joskus myöhemmin. Sitä ennen sinetöin kirjeet ja talletan arkistoon.”

Suututti jonkin verran. Haastattelin päätoimittaja Leena Ilmaria suunnittelemaani Mika Waltarin elämäkertaa varten. Hän oli se nainen ”päivänsineä silmissään”, joka esiintyy pienoisromaanissa Neljä päivänlaskua naulakauppiaan eli kertojan ihastuksen kohteena. Tiesin että Waltari kirjoitti esikuvalle suuren määrän kirjeitä vuoden 1945 aikana. Turkulaisen sanomalehtinaisen arveltiin osaltaan innoittaneen Sinuhe egyptiläisen haltioitunutta synty­prosessia.

Millaisia Mikan kirjeet olivat? utelin. Millainen oli suhteenne kirjailijaan? Daami suipisti suutaan entistä soukemmaksi, naurahti ja sanoi: ”Se nyt oli Mikan puolelta vain sellaista hulluttelua. Ei siinä mitään sen vakavampaa ollut.”