Ihmelapsen tragedia
Riku Keski-Rauskan elämäkerta Juha Vikatmaasta on kuin jännittävää fiktiota, jota ei halua jättää kesken, kirjoittaa Alpo Rusi Kanava-lehdessä.
5
MIN
Tohtori Riku Keski-Rauska on tarttunut vaativaan tehtävään kirjoittaessaan alkuperäisaineistoon ja aikalaistodistamisiin perustuvan teoksen kokoomuksen nuorena menehtyneestä kansanedustajasta Juha Vikatmaasta (1941–1974). Kasvonsa peittänyt mies sisältää kaksi tarinaa, joista toinen kertoo nuoren huippupoliitikon lyhyestä urasta ja toinen perhesiteistä ja loppuunpalamisesta. Väitöskirja Georg C. Ehrnroothista ja Ilkka Suomisen elämäkerta osoittivat Keski-Rauskan taitavaksi henkilöhistorioiden tekijäksi. Uusin teos on kuin jännittävää fiktiota, jota ei halua jättää kesken.
Vikatmaan koti, etenkin äiti, nousee keskeiseksi selittäjäksi myöhemmille tapahtumille. Uskonnon opettajina toimineet vanhemmat vaativat Juha-pojalta ja Tapio-veljeltä ehdotonta kuuliaisuutta. Ville ja Kerttu Vikatmaa olivat 1965 kirjoittaneet Kansakoulun uskontokirjan, ja heitä pidettiin ankarina moraalinvartijoina. Juhan henkireikä löytyi urheilusta. Pesäpallossa hän nousi mestaruussarjatasolle hyvän pelisilmän ansiosta. Äiti piti pallon lyömistä ajanhukkana ja kielsi jääkiekon.
Suhde uskontoon pysyi Juhalle ongelmana, mutta koulussa vanhempien toivomus täyttyi: Juhasta tuli kympin poika, joka oli 1960 yksi maan 34:stä kuuden laudaturin ylioppilaasta. Julkisuutta saanutta suoritusta seurasivat vänrikin natsat sekä kihlautuminen teiniajan ihastuksen, Tuijan kanssa 1961. Vanhemmat hyväksyivät empien liiton, mutta ihanneanoppia Kertusta ei tullut.
