25 vuotta sitten
SK osallistui syksyllä 1999 Wienissä järjestettyyn Scope-seminaariin, jossa hahmoteltiin 2000-luvun tietoyhteiskuntaa.
2
MIN
Viisisataa varttunutta nörttiä istui kaksi päivää korvat höröllä Wienin Hilton-hotellin kokoussalissa. Siellä ei tällä kertaa soitettu Mozartia eikä Straussia, vaan julistettiin toinen toistaan hurjempia näkemyksiä siitä, millaista on elämä 2000-luvun tietoyhteiskunnassa.
Eräänlaisia sisältöjä tietotekniikkaan etsii Neil Gerschenfeld, MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) kuuluisan Media Labin tutkimusjohtaja. Hänen tutkimusryhmänsä tavoite on pukea ihmiset tietokoneeseen: tulevaisuuden vaatteet, kengät, kalusteet ja vaikka paperi sisältävät niin paljon mikroelektroniikkaa, että kun ihminen astuu työhuoneeseensa, hänen kenkänsä kertovat kokolattiamatolle tai pikkutakki henkarille, että täällä ollaan.
Media Lab on kehittänyt myös mustetta, jossa on ”on-off-ominaisuus”. Kun kerran äly saadaan mahtumaan paperille, se voidaan tuoda myös seteleihin, jotka ovat älykorttien seuraava sukupolvi tai vaihtoehto. Älyseteli on itse asiassa mikroprosessoreilla varustettu paperilappu, jonka arvoa voidaan muuttaa eri tilanteissa. Kun seteli annetaan lapselle, joka lähtee ostamaan jäätelöä, se ohjelmoidaan viisimarkkaseksi; isin ja äidin lähtiessä juhlimaan arvoksi merkitään vaikkapa tonni.
Kuinka sitten käy tälle hienolle kapistukselle, painetulle kirjalle. ”Kyllä se säilyy, mutta kaikki tieto ei säily”, ennusti elektronisia sisältöjä kehittelevän sanfranciscolaisen Alexa Internet -instituutin perustaja Brewster Kahle, yksi Yhdysvaltain ”sadasta nousevasta tähdestä”. Hän myi instituuttinsa äskettäin maailman suurimmalle verkkokirjakaupalle, Amazon.comille.
Kahle sanoi, että elämme nyt ”digitaalista pimeää keskiaikaa”. Se tarkoittaa sitä, että valtava määrä tietoa tuotetaan ja siirretään paikasta toiseen, mutta sitä ei saada säilymään hengissä.
Historioitsijoilla on käytettävissään kirjoja 1400-luvulta ja kirjoituksia 2 000 vuoden takaa, mutta hyvin vähän digitaalista aineistoa 30 vuoden takaa. Jos sitä onkin, uudet tietokoneet eivät ehkä sitä pysty käsittelemään.
Kahle perusti instituuttinsa tutkimaan ja kehittelemään juuri arkistointiongelmaa sekä sitä, miten ihmiset löytävät tarvitsemansa tiedon. ”Ellemme onnistu ratkaisemaan näitä pulmia, on kuin tuota aineistoa ei olisi koskaan ollutkaan. On vain valtava määrä lajittelematonta tietoa, kuten monen mielestä world wide web on tänä päivänä.”
SK 41/1999 Jukka Ukkola: ”Ajattelevat tavarat tulevat”, 15.10.1999.